Amerikkalaisten suuri juhla on täällä ja on aika viettää kiitospäivälomaa.
Maanantaina kokoonnuimme syömään joukkueeni, toisen perheeni, kanssa yhteisen kiitospäivä illallisen. Tämä oli illallinen oli ensimmäinen kiitospäiväillalliseni ja se maistui erittäin hyvältä. Joukkueemme pojat olivat paistaneet kalkkunan ja jokaisella oli vastuullaan tuoda jotain, ja näin meillä oli koossa ihana kiitospäiväillallinen.
Istuimme pöytään alas, otimme toisistamme käsistä kiinni ja Ryan luki ruokarukouksen. Tämän jälkeen aloimme syödä ja jokainen vuorollaan kertoi, mistä on kiitollinen. Kerroin olevani kiitollinen siitä, että saan olla osa tätä ihanaa joukkuetta ja siitä, että olen tavannut niin ystävällisiä ihmisiä täällä. Kiitin myös siitä, että olen terve ja pääsen taas juoksemaan. Tottakai olin kiitollinen myös rakkaasta perheestäni Suomessa, sekä ystävistäni siellä, jotka ovat aina kiinnostuneita kuulemaan, miten täällä Texasissa elämä sujuu.
Tämä illallinen oli hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä kaikkea hyvää elämässä onkaan. Ja kun kuuli kaikkien vuorollaan sanovan jotain, tajusi, että monta asiaa oli hyvin, jota ei aluksi tajunnut edes ajatella. Tästä illallisesta jäi myös sellainen olo, että joukkueeni on toinen perheeni täällä Amerikan mantereella, ja varmasti sen takia olen heihin niin kovasti kiintynytkin.
Kiitospäiväloman alku tiesi myös helppoa viikkoa treeneistä ja lomaa Los Angelesissa. Viimeiset 4 viikkoa olen päässyt juoksemaan jo selvästi enemmän, ja nyt tunsikin olevan helpon viikon tarpeessa. Kokonaistreenimäärä on ollut jo ihan hyvällä tasolla, koska olen tehnyt päivän toisen harjoituksen pyörällä, uiden tai crosstrainerilla. Kovien harjoitusten pääpaino on ollut 4-8 kilometrin pituisissa erilaisissa vauhtikestävyysharjoituksissa.
Eli helpon viikon jälkeen on taas hyvä palata Huntsvilleen ja aloittaa uusi harjoituskausi joukkueen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti