Olin jo pienenä reipas. Kotona oli kasvatettu siihen, mutta
se oli myös osa luonnettani. 4-vuotiaana lauloin isäni serkun häissä ja
6-vuotiaana olin pettynyt, kun luulin, että pääsen esiintymään bändin kanssa,
joka valmistui tulevaan keikkaansa meidän ruokaillessa siinä vieressä. En
ollutkaan heidän laulaja.
Reippaus on tehnyt minusta uteliaan, ja olen aina nauttinut uusien
ihmisten kohtaamisesta Suomessa ja ulkomailla. Uudet sosiaaliset tilanteet eivät
ole pelottaneet, ja esiintymiseen kuuluvan jännityksen olen oppinut kääntämään
voimavarakseni. No miten tämä sitten liittyy urheiluun?
Reippaalla voidaan tarkoittaa urheilussa myös
juoksuharjoittelua, joka on matalatehoista vauhtikestävyysharjoittelua. Joku
toinen kutsuu sitä pk2:ksi, vk1:ksi tai ala-vauhtikestävyydeksi. Se on ollut
kuitenkin syksyn avain ja vähintään kerran kahdessa viikossa olen juossut 10-15
kilometrin reippaan. Se ei tietenkään yksin ole tehnyt ihmeitä, mutta se on
parantanut aerobista perustaani.
Käytännössä tämä on tarkoittanut, että pystyn nykyisin
juoksemaan 12-15 kilometrin reippaita samaa vauhtia kuin aiemmin 8-10 kilometrin
vauhtikestävyysharjoituksia, eli alemmalla sykkeellä samaa vauhtia. Reipas on
tuonut helppoutta ja taloudellisuutta juoksuuni, ja olen myös malttanut juosta reippaat
riittävän hiljaa – aerobisella kynnyksellä tai vähän yli.
Joulua ennen kävin mattotestissä, ja se antoi vahvistuksen
siitä, että oikeaan suuntaan ollaan menty. Anaerobinen kynnys oli noussut, maksivauhti
oli kovempi kuin aiemmin alemmalla hapolla ja hyppytestissä sain keskivertokestävyysjuoksijaa
paremmat arvot. Juuri sitä ennen 10 kilometrin testijuoksun ennätys parani
Ruissalon mäkisessä maastossa 1,5 minuuttia, ja tiesin, että nämä olivat
parhaat joululahjat, joita toivoa.
Töitä riittää kuitenkin tehtävänä, ja työnteko on jatkunut
joulun jälkeen tällä Espanjan Torreviejassa suolajärvien rannalla. Lenkkaria on
laitettu jalkaan vielä hieman Suomen oloja enemmän, ja on ollut kiva saada
seuraa kevyille lenkeille ja koviin harjoituksiin. Ehkä parhaita asioita
leirielämässä ovat olleet lukemattomat keskustelut juoksemisesta, urheiluista
ja elämästä yleensä.
Leiriä on jäljellä enää muutama päivä, ja jäljellä on vielä
yksi kovempi harjoitus. Huomenna pöllyytän junaradan pohjaa 15 kilometrin reippaan
verran, ja nautin suolajärvien tarjoamasta kosteasta ilmasta.
Loppuun en voi olla toteamatta, että reipasta viikkoa juuri
sinulle ja hyvää alkanutta vuotta. Tee uudesta vuodesta juuri näköisesi, ja
panosta tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Jätä vähemmän huomiota niille
asioille, joihin et voi vaikuttaa.
Lenkkimaisemat ovat olleet kohdallaan, ja La Matan alueella on voinut ihailla kallioiden jyrkkää pudotusta mereen. |
Suolajärvien rannalla hiekka on välillä liian pehmeää, mutta ne sopivat hyvin kevyille lenkeille. |
Tällä junaradan pohjalla juostaan reipasta ja kovaa. Pohja on tasainen ja noin 3,5 kilometrin pituinen hiekkasuora. |