Kevään treenit ovat sujuneet suunnitelmien mukaan. Pieni
sairastelu toi viikon tauon harjoitteluun hallikauden jälkeen, mutta
poskiontelotulehdus parani oppikirjamaisesti, ja 8 päivän päästä oltiin taas
radalla, ja olo oli hyvä ja vahva.
Maalis-huhtikuun harjoitteluun on kuulunut paljon
vauhdikkaampia vauhtikestävyysharjoituksia, ja mäkivetokausi polkaistiin
käyntiin maaliskuun puolenvälin jälkeen. Vauhtikestävyysharjoitukset ovat
sujuneet nousujohteisesti, ja niissä olen harjoitellut rentouden löytämistä viimeisillä
kilometreillä. Silloin kun vastatuuli pistää parastaan ja hiekka pöllyää niin
pirusti, niin puristamisen sijaan haen rentoutta. Askeleeseen on löytynyt
väljyyttä ja henki on kulkenut paremmin muuten haastavissa olosuhteissa
rasitusastmaatikolle (tie- ja siitepölyt).
Mäkivedot ovat varma kevään merkki ja niitä on ollut kiva
tehdä, kun alla on kerrankin ehjä talvi ja kuntopohja alkaa olla mallillaan. Lyhyet
mäkivedot toimivat nopeusvoimaharjoituksena, ja pidemmät vedot ovat olleet
hyvä tapa kehittää hapenottokykyä. Olen tehnyt 100-300m mäkivetoja ja lauantaina
on tarkoitus kurkistaa 400m mäkivetoihin Rio Secon mäessä. Olen siis Portugalin
harjoitusleirillä, ja täältä löytyy vaikka kahden kilsan mäkiä, kun lähtee
kaupungin ulkopuolelle mäkisempiin maastoihin.
Myös mäkivedoissa olen pyrkinyt löytämään rentouden nopean
askelrytmin lisäksi. Silloin juoksu ei mene liian hapokkaaksi heti alussa, ja
lennokkuus pysyy mukana. Viimeisen vedon on voinut sitten juosta kaasu pohjassa.
Tähän asti pisimmän mäkiharjoituksen tein Vaasan
Piffimäessä, 10*300m hölkkäpalautuksella, ja mäkitreeniin sain kaveriksi myös
myötätuulen, joka on aika harvinaista herkkua. Alkuun tein muutamat
koordinaatiot ylämäkeen ja muutaman avausvedon tasaisella. Odotin, että tästä tulee
varmaan kauheaa myrkkyä, mutta ei se sitä ollutkaan. Aloitin rennon kovaa, ja
ajat paranivat hieman veto vedolta ja tuntuma koveni. Vasta kuudennen vedon
jälkeen alkoi tulla happoa, ja viimeiseen annoin kaikkeni. Ja kyllähän se
tuntui, mutta ei tappanut. Muistissa on niitäkin
mäkitreenejä, jossa on ollut jäätävä hengittelemään polvien varaan ja ohi
menevät autot ovat kysyneet, onko kaikki hyvin. Ja olen vastannut, että kaikki
hyvin, vain astetta kovempi mäkitreeni alla. Tällöin tosin mäki oli pidempi ja
jyrkempi – kyseessä oli Hervannan laskettelurinteen vieressä nouseva
asfalttimäki. Ehkä myös kestävyys on niistä ajoista parantunut 😉
Mäkikaudella on kuitenkin muistettava, että kaikki
harjoitukset eivät voi olla maksimikestävyysalueella. Silloin menee helposti
yli. Se on kirjoitettu muistiin viime kevään opeista.
Portugalin auringon alla on siis kaikki hyvin. Treenit
jatkuvat ja sää paranee: iltapäivällä luvassa 19 astetta, pilvetön taivas ja
nopeustreeni.
Tsemppiä treeneihin myös sinulle ja ripaus rentoutta mukaan!
Terveisiä Vaasan Piffimäestä, edessä näkyy 300m metrin mäkivetomäki; se oli kuin tehty mäkivetoihin - nousi niin tasaisesti ja oli erittäin juostava. |
Ensimmäistä kertaa pääsi myös juoksemaan kovan treenin ilman takkia, ja se on aina jees. |
Ja treenin jälkeen Värska maistui - sai kaikki hikoillut suolat takaisin :) |