torstai 20. heinäkuuta 2017

Kesän kisat – osa 1

Sanotaan, että matka on yhtä tärkeä kuin saavutettu määränpää. Lopputuloksen kanssa lähes yhtä tärkeää on se, että millainen matka on ollut ja mitä se on opettanut. Tämän sanonnan olen kuullut niin opiskeluissa, työelämässä kuin urheilussa.

Kaikki asiat ovat hyvin juuri nyt, mutta siihen on tultu pitkä matka. Keväällä iloitsin siitä, että keuhkot alkoivat parantua oikeanlaisella harjoittelulla, sen jälkeen olin tyytyväinen siitä, että pääsin treenaamaan ohjelman mukaan ja jokainen treeni vei eteenpäin. Sen jälkeen odotin, että pääsen kilpailemaan lähes 10 kuukauden kisatauon jälkeen. Pelkkä radalla juoksu ei kuitenkaan tee onnelliseksi, vaan radalla haluaa aina kilpailla siinä kunnossa, että voi voittaa ja tehdä ennätyksiä. Ensimmäiset kisat radalla eivät kuitenkaan olleet sitä, sillä matkalta puuttui se yksi kaikkein tärkein, peruskuntokausi terveenä.  

En ollut ollut terveenä syksyllä, talvella tai keväällä yli 8 viikkoa. Ja se näkyi ja tuntui kisoissa, erityisesti vitosella, jota oli tarkoitus juosta enemmän myös tällä kaudella. Keuruun Juhannuskisojen 3000m:llä oli kiva päästä takaisin kilpailemisen makuun, mutta sen jälkeen Jämsän 5000m oli paha pettymys. Hieman liian kovan alun takia väsähdin aivan täysin, mutta päätin taistella kuumassa kelissä loppuun asti – tulisi edes kova harjoitus, jos ei muuta. SM-viesteissä 4*800m:llä pääsin maistamaan kovia happoja ja sain ensimmäisen kohtalaisen kisan aikaiseksi (2.26). Kolme päivää myöhemmin kasi kulki Vihdissä samoihin sekuntilukemiin, ja ensimmäinen kierros kulki jo helpommin. Toisella kierroksella en vaan saanut uutta kirivaihdetta päälle ja riittävästi irti. Tiesin kuitenkin, että kunto oli nousussa, ja yksi välipäivä lisää kisojen välissä olisi tuonut jo paremman tuloksen.

Kesä on siis ollut hyvin kaksijakoinen. On ollut ihanaa päästä kisailemaan. Vaikeasta vuodesta olen myös oppinut sen, miten paljon keuhkojen toiminta vaikuttaa palautumiseen. Mutta on ollut kova paikka huomata, miten paljon perusharjoittelun puute näkyy. Ja siinä suhteessa kesä on tullut liian aikaisin, ja sen takia en myöskään valitettavasti kilpaile huomenna alkavissa Kalevan Kisoissa.

Nöyrin mielin palaan sorvin ääreen ja jatkan työntekoa. Elokuussa alkaa osaltani toinen osa kilpailukaudesta. Toivon ja uskon sen tuovan tuloksia, sillä kulkemani matka kesän aikana on muuttunut koko ajan mielekkäämmäksi, sillä se on sujunut harjoitus harjoitukselta yhä paremmin.


Näillä ajatuksilla jatkan kesäloman viettoa ja suuntaan huomenna kannustamaan kaikkia Seinäjoella kilpailevia. Onnea matkaan!

Tässä tunnelmia kesän ensimmäisistä kisoista. Eräs toimittaja vertasi kisaennakossa SM-viestejä uskovaisten seuroihin - siellä ovat paikalla kaikki ja tunnelma on lähes hurmiollista. Tämä vertaus ei pettänyt tänäkään vuonna. ;)