perjantai 31. tammikuuta 2014

Vuoristoradalla

Viimeisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa ja siihen on syynsä: Kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. Leiri kokonaisuudessaan onnistui hyvin, ja juoksukilometrejä kertyi 280 kilometriä. Syksyiseen harjoitustaustaan nähden juoksua tuli ehkä liikaakin, ja elimistö oli todella väsynyt, kun tupsahdin tänne Suomen pakkasiin.

Palautuminen ei lähtenyt kunnolla liikkeelle, vaan olo oli koko ajan todella väsynyt. Myös astma paheni heti kun tulin Suomen pakkasiin, ja olo oli tukkoinen. Muutamat helpotkaan päivät eivät tuntuneet auttaneet vaan olo tuntui koko ajan väsneeltä.

Vajaa viikko Suomeen paluustani tulin sitten flunssaan ja se taisi olla elimistön oma singnaali siitä, että olin liian väysnyt. Oli pakko levätä ja jättää ensimmäinen hallikisa väliin. Se oli kova pettymys. Pettymys tuntui erityisen suurelta, koska koin epäonnistuneeni: vanhat muistot joka talvisista sairasteluista ja astman kanssa tasapainoiluista tulivat mieleeni, ja mietin, tulenko taas kohta uusiksi kipeeksi, kun nyt menetin paljon varjelemani vastustuskyvyn. Tiedän, että kuulostaa ehkä hieman tyhmältä sanoa noin, mutta minulle terveenä pysyminen Suomen kovissa pakkasissa ei koskaan ollut itsestäänselvyys. Sen takia pyrin tekemään kaikkeni, jotta pysyisin terveenä; Niin monet kisat olivat aikoinaan vaihtuneet itkuun ja antibiotteihin.

Flunssaan oli varmaan muitakin syitä kuin pelkkä ilmaston muutos ja väysynyt elimistö. Olin ollut koulusta  reilun viikon pois, ja se tarkoitti, että koulu oli käynnissä jo täydellä tohinalla. Vaikka koin ensimmäisenä päivänä koulussa, että olin saanut tarpeeksi levätä ja akut oli nyt täyteen ladattu, kouluhommat lisäsivät stressiä entsisestään.

Viime lauantaina tapasin kuitenkin lääkärituttumme juna-asemalla, ja hänen kanssaan juttelu antoi uskoa, että koko hallikausi ei sittenkään ollut menetetty. Hän sanoi, että pakkasen lauhtuminen varmasti parantaisi keuhkotilannetta ja pian pääsisin taas juoksemaan.  Niinpä 4 päivää lepoa riitti, ja maanantaina pääsin puntille ja juoksemaan. Olo oli palautunut ja täynnä enrgiaa. Uskoin, ja toivoin, että pääsisin kisailemaan OP-viesteissä.

Ja tänään puen mustakeltaisen paidan ensikertaa päälleni ja lähden taistelemaan 4*680m viestiin kolmannelle osuudelle. Mukana on Tamperee Pyrintö, Lahden Ahkera, Helsingin Kisa-Veikot ja Turun Urheiluliitto. Tampereelle ei nyt ainakaan voi turkulaisena hävitä, eikä noita muidenkaan joukkueiden selkiä ole mukava katsella, joten täällä ollaan valmiina taistelemaan!

Tässä vielä kuvia viimeisestä Portugalin leirin vetoharjotuksesta, 12*200m. Hyvissä olosuhteissa oli mukava juosta, vaikka kilometrit painoivatkin jo vähän jaloissa.




sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Valmistautumista hallikauteen

Leiri alkaa lähestyä loppuaan ja jalat alkavat olla myös samaa mieltä: 110 kilometriä viikossa on tehnyt ne hieman väsyneeksi. Anyway, reilu 2.5 viikkoa on kulunut aivan liian nopeasti ja seura on ollut aivan huippua. Tänään Sanni lähti kotiin, mutta onneksi Kaisa tuli tänne viime viikolla ja hyvä seura jatkuu leirin loppuun.

Huomenna edessä on leirin viimeinen kova harjoitus, 12-16*200m 38 sekuntiin hölkkäpalautuksella. Harjoituksella pyritään totuttautumaan 1500m kisavauhtiin, mutta vetojen lyhyys tekee harjoituksesta sopivan totutteluharjoituksen kisavauhtiseen juoksuun. Odotan jo innolla päästä radalla, mutta samalla toivon, että jalat olisivat ehtineet palautua lauantain 8 kilometrin vauhtikestävyysharjoituksesta. Siinä harjoituksessa painelin Sannin perässä ja tuli vähän sellainen SM-maastofiilis, koska viimeinen 2 kilometriä otti jo sen verran koville.

Perusleiriviikko on täällä pääosin muodostunut seuraavasti: Siihen on mahtunut kaksi nopeusvoimaharjoitusta, josta toinen on sisältänyt mäkijuoksua ja koordinaatiota ja toinen aitakoordinaatiota, kuntopallolla tehtyjä voimaharjoituksia ja rullauksia. Lisäksi toinen kehittävistä harjoituksista on ollut vauhtikestävyysharjoitus ja toinen on sisältänyt lyhempiä 1-2 kilometrin vetoja. Lisäksi yksi pitkä ja toinen puoli pitkä lenkki ovat olleet osa ohjelmaa. Viikkoon on myös kuulunut 5 kevyempää lenkkiä  ja yksi päivä on ollut muuta harjoittelua, vesijuoksua ja kuntopiiriä.

Tänään juoksin ensimmäisen lenkkini yksin, ja siinä illan pimetessä ehti miettiä, miten paljon harjoituksella voidaan muokata kroppaa. Viime kaudella en koskaan juossut yli 100 kilometriä viikossa, mutta toisaalta tehot olivat lähes joka lenkillä kovemmat. Vetoharjoituksia olin tehnyt tähän mennessä jo selvästi enemmän ja ensimmäinenkin hallikisa oli jo takana.

Toisaalta kuitenkin nyt olen juossut enemmän vauhtikestävyysharjoituksia ja erityisesti pitkät vk:t kulkevat paremmin kuin koskaan. Lisäksi harjoittelussa on ollut enemmän nopeusharjoituksia, jolla on pyritty siirtämään voimaharjoittelua juoksuun. Tällä hetkellä olo tuntuu paljon harjoitelleelta ja juoksun keveys tuntuu hieman kaukaiselta ajatukselta.


Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, juoksun helppous palautuu kuitenkin Suomessa alkavalla helpolla viikolla ja muutamalla hieman terävöittävällä vetoharjoituksella. Tarkoitus on siis kilpailla hallissa ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, puen mustakeltaisen paidan päälleni ensimmäisen kerran 25.1 Jyväskylässä 3000 metrin lähtöviivalla. 
Mukava pappa sattui kuvamaan tän päivän huippuhetket!
Terveisiä mäkitreenistä!

Kestävyysjuoksijan pikajuoksuharjoitus: lähtöasennon mallintaminen rannalla

Kaisan kanssa leireily on aina toiminut ihan huipusti!
Vielä viimiset päivät aikaa nauttia tästä kaikesta!


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Leipää ja sirkushuveja

Leiri on nyt yli puolen välin ja noin kymmenen päivää olen ehtinyt kerätä kilometrejä ja tehdä useita hyviä harjoituksia. Leirin tarkoitus oli kehittävää vauhtikestävyyttä ja sen takia suurin osa harjoituksista on pyörinyt tämän osa-alueen ympärillä. Olen juossut kaksi 8 kilometrin TV-reipasta ja ne ovat kulkeneet selvästi kovempaa kuin Suomessa, 4.15- ja 4.19-kilomtrivauhtia. Vk-harjoitukset eivät ole ehkä niitä lempiharjoituksiani, koska niissä ei voi juosta kovaa alusta asti vaan pitää lähteä rennolla meiningillä matkaan ja koittaa pitää tämä vauhti loppuun asti tai mieluummin kiihdyttää. Toisaalta kuitenkin ne ovat minulle tärkeitä harjoituksia, koska ne rakentavat sitä kestävyyspohjaa, jota tarvitaan muun muassa Lempäälä SM-maastoissa ensi keväänä. Olen myös oppinut nauttimaan niistä  harjoituksista ja faktahan on se, että ilman vahvaa vk-pohjaa 6 kilometriä ei kulje vauhdikkaasti edes kotimaastoissa. (http://sm-maastot2014.fi/)

Tänään pääsin lempiharjoituksieni pariin, pääsin radalle. Harjoituksena oli juosta 2*(2*1000m+400m) 3 minuutin palautuksella. Harjoitus lähti hyvin liikkeelle, mutta heti alussa huomasin, että 3.30-kilometrivauhti ei sujunutkaan aivan itsestään, koska en ollut kyseistä vauhtia paljon juossut. Lisäksi kymmenen päivän aikana juostu kilometrimäärä alkaa pikkuhiljaa näkyä elimistössä ja olo oli vähän dieselmäinen. Harjoitus meni kuitenkin suunnitellusti ja tonnit kulkivat 3.35, 3.35, 3.32, 3.31 ja nelkut 77 ja 75 sekuntia. Tunnelma radalla oli myös upea ja muiden urheilijoiden kannustus antoi lisävirtaa viimeisissä vedoissa.  Samalla tuli niin ikävä takaisin Amerikkaan, kun näin kuinka saksalaiset ja brittiläiset valmentajat piiskasivat mailereitaan vetoharjoituksissa: Väliajat kuuluivat kentän toiselle puolelle, pienissä ryhmissä juoksevat urheilijat kirittivät toisiaan ja keskimatkojen kevyet piikkarit toivat jenkkitunnelman hetkessä mieleen.

Piristystä treeneihin on myös tuonut Ramin vetämät aamutreenit maanantai- ja perjantaiaamuisin. Maanantaisin ohjelmassa on ollut koordinaatioita ja nopeusvoimaa ja perjantaisin on keskitytty enemmän liikkuvuuteen ja lihaskestävyyteen. On ollut kiva saada uusia ideoita harjoitteluun ja toisaalta palauttaa vanhoja liikkeitä tuoreempaan muistiin. Esimerkiksi useiden liikkeiden toisiinsa yhdistäminen on tehnyt koordinaatioista vaativampia kuten triplingistä polvennostojuoksuun ja siitä rullaukseen tai vastaavasti aitakoordinaatioista isovuorohyppelyyn ja siitä rullaukseen. Ja ennen kaikkea näitä harjoituksia on ollut kiva tehdä isolla suomalaisporukalla ja hyvällä meiningillä.

Jos kerroin Ramin piristäneen treenejä (jos täällä nyt enää piristystä tarvitaan), niin Janica vei lihaskestävyysharjoittelun eilen aivan uudelle tasolle. Hän piti meille lihaskuntoharjoituksen telinevoimistelijoiden tapaan. Renkaissa roikkuen voi tehdä vatsoja huomattavasti tehokkaammin, kun vie jalat maasta ylös ja siitä 90 asteen kulmaan ja palauttaa ne hitaasti alas. Pienenä opitut taidot sirkuskoulusta pääsivät oikeuksiinsa, kun staattinen pito päätettiin tehdä käsillä seisonnassa eikä perinteisesti hooverissa. Kylkipidoistakin saatiin kovempia, kun otettiin koroke jalan alle, ja tehtiin vapaaksi jääneellä jalalla ja kädellä juoksuliikettä. Oli siis aivan huippua viettää iltapäivä Janican opeissa, ja ymmärtää miten valtava keskivartalon hallinta telinevoimistelijoilla on, ja samalla huomata kuinka paljon myös kestävyysjuoksija voi hyötyä noista samantyyppisistä harjoituksista.

Jotta leirillä jaksaisi painaa täysillä jokaisen päivän, tarvitaan myös hyvää ja monipuolista ravintoa. Sannin on vienyt meidät eri maalaisten makujen maailmaan joka ilta. Hänen intohimonsa kokkaukseen on saanut myös minut innostumaan kokkauksesta yhä enemmän ja Sannin oppityttönä olen yrittänyt painaa mieleeni uusien reseptien salat. Ruoka on siis maittanut, ja kiitos näistä makuelämyksistä kuuluu täysin Sannille! Nähtäväksi jää tullaanko täältä leiriltä isommassa kunnossa takaisin kun lähtiessä. No toivottavasti ei, sillä eiköhän yli 100 kilometrin määriin saa jonkun verran syödäkin.

Tulevaan hallikauteen on valmistuttu Open Monte Gordo Tuppi Challenge -kisan parissa. Sannin kanssa perustettiin Suhari-Tättähäärä joukkue (voitte arvata kumpi nimi kuvaa kumpaakin) ja lähdettiin pelaamaan pohjoisen poikien kehittämää korttipeliä. Alkuerät sujuivat aluksi hyvin, ja Kaisalle lähetettiin jo terveisiä, että finaalimekko mukaan finaalia varten. Parikkalan urheilijat veivät kuitenkin pelin parempien korttien turvin (ja ehkä paremman osaamisenkin myötä), mutta silti tappio oli kirvelevä. Näitä poikia ei hämätty millään!


Kansa täällä Mäyränpesässä voi siis hyvin, ja lenkkari rullaa sopivasti Portugalin metsissä. 
Lähes joka treeni ollaan tehty Sannin kanssa yhdessä ja välillä olen toiminut leikkimielisesti Sannin käsijarruna, jotta kilometrit pysyvät hallinnassa.


Paellaa, nam!

Kanaa, tomaatti-vuohenjuustolla täytettyä munakoisoa ja punajuuririsottoa! 

Staattinen pito toimii näinkin!



Opettaja yläilmoissa ja oppilaat alhaalla harjoittelemassa vatsapitoja!
Tehokkuutta kylkihooveriin!



perjantai 3. tammikuuta 2014

Terveisiä Portugalista!

Leiri on alkanut hyvin, ja yli puolentoista vuoden tauon jälkeen on ollut ihanaa taas viettää leirielämää. Sannin kanssa on ollut ihanaa tehdä treenit yhdessä, ja harjoitusohjelmatkin ovat osittain menneet yhteen. Sanni on myös aivan huippukokki ja lähes joka päivä olen päässyt maistamaan joitakin uusia makuja. Leirielämässä huippua on myös yhteisen vapaa-ajan vietto, sillä aikaa yhteiselle oleskelulle on paljon enemmän kuin Suomessa. Syvällisiä ja vähän turhempiakin keskusteluja syntyy vain, kun on aikaa höpöttää lenkillä, kokatessa ja viimeisenä ennen nukkumaan menoa.

Uusi vuosi aloitettiin 2*2km/2min + 2*1km/3min vetoharjoituksella. Harjoitus juostiin porukalla ja se sujui hyvin. Kahden kilometrin vedot juostiin mäkisellä 2 kilometrin pätkällä ja niissä huomasi, että 3.50-kilometrivauhtiin sai tehdä paljon enemmän töitä kun radalla. Vedot kulkivat 7.40 ja 7.45. Kilometrin vedot sen sijaan kulkivat vielä vauhdikkaammin, sillä Portugalin 2 kilomerin suora tarjosi lentofiiliksen noiden maastoissa juostujen vetojen jälkeen. Matkassa oli mukana myös hieman myötätuulta ja tuntui, että ei tarvinnut kun antaa jalkojen rullata ja vedot kulkivat 3.33 ja 3.22. Treenin jälkeen halasimme Sannin kanssa ja totesimme, että tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja siitä tulee vielä parempi kuin kuluneesta vuodesta.

Uuden vuoden vaihtuessa on aina hyvä katsoa myös hieman taaksepäin, ja miettiä mennyttä vuotta. Viime vuosi oli yksi elämäni hienoimpia, kun sain olla osana Sam Houston State Universityn yleisurheilujoukkuetta. Eläminen ulkomailla opetti paljon muista ihmisistä ja kulttuureista, mutta se opetti myös paljon minusta itsestäni. Se oli myös löytöretki treenaamiseen suhteen ja opetti sen, millainen treeni sopii minulle.

Viimevuoden kohokohtana oli varmasti keskimatkojen viestin voitto helmikuussa hallissa, ja 1500 metrin ennätyksen juokseminen Eteläisen konferenssin mestaruuskisoissa toukokuussa. Kesän kilpailuiden alavireisyys ja loukkaantuminen kauden jälkeen eivät nostaneet mieltä, mutta toisaalta Suomeen paluussa oli paljon hyvää.  Ihana perhe ja ystävät olivat odottamassa, ja Suomessa moni asia oli niin hyvin, että tiesin, että sopeutuisin Suomessa elämiseen.

Tänään kaikki asiat ovat hyvin, ja pystyn juoksemaan terveillä jaloilla jopa sadan kilometrin viikkoja ja viettämää huoletonta leirielämää Portugalissa. Uskonkin, että tästä vuodesta tulee vielä entistä parempi. Aion tehdä siitä sellaisen. Seuraavan ajatuksen myötä haluankin toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta ja menestystä niin radalla, maastoissa kuin myös maantiellä!


” Älä vaan toivo parempaa uutta vuotta vaan tee siitä sellainen.”