Vuoristoradalla

Viimeisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa ja siihen on syynsä: Kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. Leiri kokonaisuudessaan onnistui hyvin, ja juoksukilometrejä kertyi 280 kilometriä. Syksyiseen harjoitustaustaan nähden juoksua tuli ehkä liikaakin, ja elimistö oli todella väsynyt, kun tupsahdin tänne Suomen pakkasiin.

Palautuminen ei lähtenyt kunnolla liikkeelle, vaan olo oli koko ajan todella väsynyt. Myös astma paheni heti kun tulin Suomen pakkasiin, ja olo oli tukkoinen. Muutamat helpotkaan päivät eivät tuntuneet auttaneet vaan olo tuntui koko ajan väsneeltä.

Vajaa viikko Suomeen paluustani tulin sitten flunssaan ja se taisi olla elimistön oma singnaali siitä, että olin liian väysnyt. Oli pakko levätä ja jättää ensimmäinen hallikisa väliin. Se oli kova pettymys. Pettymys tuntui erityisen suurelta, koska koin epäonnistuneeni: vanhat muistot joka talvisista sairasteluista ja astman kanssa tasapainoiluista tulivat mieleeni, ja mietin, tulenko taas kohta uusiksi kipeeksi, kun nyt menetin paljon varjelemani vastustuskyvyn. Tiedän, että kuulostaa ehkä hieman tyhmältä sanoa noin, mutta minulle terveenä pysyminen Suomen kovissa pakkasissa ei koskaan ollut itsestäänselvyys. Sen takia pyrin tekemään kaikkeni, jotta pysyisin terveenä; Niin monet kisat olivat aikoinaan vaihtuneet itkuun ja antibiotteihin.

Flunssaan oli varmaan muitakin syitä kuin pelkkä ilmaston muutos ja väysynyt elimistö. Olin ollut koulusta  reilun viikon pois, ja se tarkoitti, että koulu oli käynnissä jo täydellä tohinalla. Vaikka koin ensimmäisenä päivänä koulussa, että olin saanut tarpeeksi levätä ja akut oli nyt täyteen ladattu, kouluhommat lisäsivät stressiä entsisestään.

Viime lauantaina tapasin kuitenkin lääkärituttumme juna-asemalla, ja hänen kanssaan juttelu antoi uskoa, että koko hallikausi ei sittenkään ollut menetetty. Hän sanoi, että pakkasen lauhtuminen varmasti parantaisi keuhkotilannetta ja pian pääsisin taas juoksemaan.  Niinpä 4 päivää lepoa riitti, ja maanantaina pääsin puntille ja juoksemaan. Olo oli palautunut ja täynnä enrgiaa. Uskoin, ja toivoin, että pääsisin kisailemaan OP-viesteissä.

Ja tänään puen mustakeltaisen paidan ensikertaa päälleni ja lähden taistelemaan 4*680m viestiin kolmannelle osuudelle. Mukana on Tamperee Pyrintö, Lahden Ahkera, Helsingin Kisa-Veikot ja Turun Urheiluliitto. Tampereelle ei nyt ainakaan voi turkulaisena hävitä, eikä noita muidenkaan joukkueiden selkiä ole mukava katsella, joten täällä ollaan valmiina taistelemaan!

Tässä vielä kuvia viimeisestä Portugalin leirin vetoharjotuksesta, 12*200m. Hyvissä olosuhteissa oli mukava juosta, vaikka kilometrit painoivatkin jo vähän jaloissa.