Kisajännää

Op-viestit olivat loistava tapa avata hallikausi Suomessa, ja kannustus oli lähes yhtä kovaa kuin Yhdysvalloissa, ja tunnelma Kupittaalla oli katossa. Minut laitettiin juoksemaan aloitusosuus, ja se lisäsi jännitystä entisestään. Seura oli uusi, niin oli joukkue ja juostava viestikin.

Kisassa lähdettiin heti juoksemaan kovaa, ja mukana olivat HKV:n, Tampereen Pyrinnön ja Urheiluliiton joukkueet. Ensimmäinen kierros tuntui melko kevyeltä, mutta sen jälkeen hapot alkoivat tuntua ja jo kolmannelle kierrokselle tuttu irvistys ilmestyi kasvoille. Viimeisellä kierroksella sain vielä rikottua rytmiä, ja pääsin Pyrinnön joukkueen ohi, ja vaihtoon tulin toisena HKV:n juoksijan kannoilla.

Kisa otti koville, ja kisa jälkeen oli pakko jäädä polvilleen radan varteen. Tuntui niin hyvältä kilpailla pitkästä aikaa ja jäädä sinne radan varteen makaamaan kisan jälkeen - se tunne oli yksi niitä syitä, miksi rakastin juoksemista ja nautin kilpailemisesta. Keuhkot olivat kisan jälkeen kuitenkin toista mieltä, ja ahdistus tuntui eniten kisan jälkeen ja vielä pari päivää kisastakin. No se kuului asiaan, no pain, no gain!

Tänään vuorossa on uusi ottelu maitohappoja vastaan ja se juostaan Pajulahdessa. Kyseessä on siis 3000 m kisa Nastolan avoimissa pm-halleissa. Kisa juostaan pitkällä radalla, ja sen takia päätinkin kilpailla siellä enkä juosta Kupittaan pm-halleissa. Mukana on 12 naista, joten vetoapua on varmasti tarjolla. Myös Kipa on mukana, ja vanhat treenikaverukset asettuvat samalla lähtöviivalle samaan lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Resepti on yksinkertainen; tarkoitus on juosta kovempaa kuin koskaan ennen. Let's do it!

Tästä se viesti lähtee!

Aloitusosuus Kupittaan tiukoissa kaarteissa.

Joukkueessamme juoksivat lisäkseni Tiia Taipale, Venla ja Aino Paunonen, ja lopulta olimme toisia tiukan loppukiritaistelun jälkeen.

Tänään on tavoitteena saada niin paljon irti, ettei edes kontallaan pysy maaliintulon jälkeen!