tiistai 5. joulukuuta 2017

Juoksemisen iloa tarvitaan talven pimeydessä

Reilu pari viikkoa sitten olin kauden ensimmäisessä testijuoksussa Ruissalossa. Mäkinen reitti on kova ja hyvin rehellinen kunnon mittari. Kunto ei ollut vielä kummoinen, mutta marraskuussa ei juosta pääkisoja, joten silloin ei tarvitse olla huippukunnossa, silloin rakennetaan pohjia. Tärkeämpää omalla kohdallani on se, että olen saanut hoidettu plantaarifaskiitin pois ja jalka alkaa kestää myös kilpailua. 5 kilometrin testijuoksun aikana ei myöskään ahdistanut kuin vasta maalissa, mikä sekin iso plussa kirjoitettavaksi harjoituspäiväkirjaan.

Syksy on heikkouksien vahvistamisen aikaa. Se on parasta aikaa vahvistaa perus- ja vauhtikestävyyttä sekä parantaa lihastasapainoa ja liikkuvuutta. Pääsin mukaan Turun Urheiluliiton järjestämään lihastasapainokartoitukseen, ja harjoitukset testitulosten perusteella ovat alkaneet. Urheilijat jaettiin ryhmiin samanlaisten heikkouksien mukaan, ja omassa ryhmässä heikkouksia olivat nilkan ja yläselän heikko liikkuvuus sekä lonkan heikko liikkuvuus ja ulkokierto. Tiedossa on siis dynaamisia liikkuvuusharjoituksia näiden heikkouksien korjaamiseen, ja mielenkiinnolla jään odottamaan, miten nämä harjoitukset alkavat vaikuttamaan kehoon ja juoksuun. Tietenkin on hyvä huomata, että pelkkä heikkouksien vahvistaminen ei automaattisesti tarkoita, että ne siirtyvät juoksuun, vaan heikkouksien vähentäminen mahdollistaa sen, että voidaan saada esimerkiksi lisää askelfrekvenssiä, nopeampaa askelkontaktia tai taloudellisempaa askellusta.

Loppuvuosi on myös vuoden pimeintä aikaa, aurinkoa ei seuraavaan kuukauteen juuri näy arkipäivänä lenkillä, jos sinne ei pääse lähtemään kahdeksan jälkeen tai ennen neljää. Aika mahdotonta 8-16 työskentelevälle. Joskus mietin, että onneksi se oli juuri me suomalaiset, joille annettiin sisu. Se auttaa niinä päivinä, kun on kastunut aamulenkillä, töihin mennessä ja sieltä tullessa, ja toinen lenkki olisi vielä jäljellä.

Kertaakaan lenkki ei ole kuitenkaan jäänyt tekemättä. Lenkin jälkeinen hyvä fiilis on toiminut motivaattorina tai sitten lenkille lähtö on tuntunut kivalta, kun tiedossa on ollut hyvää seuraa. Halu kehittyä juoksijana ja tehdä uusia ennätyksiä on ollut tärkeä motivaattori. Lähes yhtä tärkeää on ollut mahdollisuus nauttia terveenä juoksemisesta, siitä juoksemisen ilosta. Ja siitä ilosta ja energiasta, jota jokainen harjoitus tuo päivään. Ja vielä näin 29-vuotiaana motivoidun uusien taitojen oppimisesta, ja siitä kun voin haastaa itseäni haastavien vetotreenien, uusien lihaskuntoliikkeiden ja aluksi vaikeita tuntuneiden aitahyppyjen parissa. Niitä parhaita fiiliksiä ovat ne, kun voi maata aitaa vasten vetoharjoituksen jälkeen, ja tietää, että tänään kuraan jäi kaikki se, mitä oli jätettävissä. Loppuverkalla askel on kevyt, ja vaikka olen aivan poikki, märkä ja ravassa, hymyilyttää silti. Sitä se juoksemisen ilo on minulle.

Niinpä haastankin sinut miettimään vuoden pimeimpänä ajanjaksona, mikä tai mitkä ovat ne asiat, jotka saavat sinut lähtemään lenkille. Ja niinä päivinä, kun lenkkarin narut eivät millään meinaa mennä rusetilla eteisessä, on hyvä muistuttaa itselleen mieleen nämä asiat, jotka motivoivat lähtemään lenkille. Ja onhan se niin, että kesän juoksijat tehdään talvella. Lenkille lähtö vuoden pimeimpään aikaan antaa ehkä eniten, koska voi lenkin jälkeen todeta, että ylitti itsensä ja myös pimeyden.

Toivotan sinulle juoksemisen iloa talven pimeyteen!

”Chase darkness, put your music on and enjoy your run!”





Tämän videon myötä pieni #throwback takaisin yhteen kesäisen illan treeniin – jolloin juoksemisen iloa riitti jo sään puolesta ;) Kiitos kuuluu kaikille läheisilleni, jotka ovat kulkeneet vaikean kauden mukanani. Lämmin kiitos tuesta kuuluu @Eeronmaratonkoulu ’lle. Erityiskiitos kuuluu myös @Nonamesport ’lle makeista ja istuvista treenivaatteista, @VärskaOriginaal ’lle parhaista mineraalivesistä ja @Juoksuaikatapahtumat Suunto- yhteistyöstä. 

torstai 28. syyskuuta 2017

Kisakausi osa 2 ei koskaaan ilmestynyt

Kisakausi osa 2 ei koskaan ilmestynyt. Juoksin kyllä kisoja loppukaudesta, mutta niistä ei ole mitään kirjoitettavaa. Ilman pohjakuntoa kunto ei nouse kisa kisalta, vaan jokainen kisa syö jo muutenkin valmiiksi huonoa kestävyyspohjaa. Loppukaudesta myös plantaarifaskiitti kipeytyi ja sen takia kausi loppui ratakisoihin, enkä voinut juosta maantiekisoja syksyllä.

Kaudesta ei siis juuri jäänyt mitään kirjoitettavaa, mutta listasin tähän alle 3 tärkeintä asiaa, jota tällä kaudella opin, sillä uskon, että ”hard roads lead to beautiful destionation”:

1) Keuhko tarvitsevat treeniä, eivät kortisonia. Kävin Harri Hakkaraisella reilu viikko sitten. Lähes 6 kuukautta takana ilman kortisonitablettikuureja ja keuhkoissa ei vingu. Vaikka nenä olikin vähän räkäinen vielä, intervalliharjoittelulla on selvästi saatu keuhkojen kykyä poistaa hiilidioksidia palautumaan ja keuhkoja tervehdytettyä. En sano, etteikö kortisonitabletti kuureista olisi hyötyä vakavissa keuhkoinfektioissa, mutta ainakaan itsellä ne eivät auttaneet siihen, että keuhkot olisivat alkaneet tervehtyä ja niiden limakalvo palautua – viimeisen puolen vuoden aikana on sen sijaan tapahtunut edistystä ja limakalvo on lähes normaali. No miksi tällä on sitten niin iso merkitys? Tulehtuneet keuhkot ovat hyvin vastaanottavaisia kaikille infektioille ja keuhkojen värekarvetoiminta heikkenee, kun räkä peittää ne. Infektion aikaan ei tule treenata, mutta tavallinen liikunta pitää yllä aineenvaihduntaa ja keuhkojen toimintaa.

2) Kestävyyspohja tekee ihmeitä – ilman sitä ei voida puhua kestävyysjuoksusta. Kun on 9 kuukauden aikana enemmän sairaana kuin täysin terveenä on mahdoton rakentaa pohjakuntoa, joka on kaiken perusta. Se on avain palautumiseen, se mahdollistaa kovat harjoitukset ja siitä palautumisen. Kestävyyspohjaa rakentaessa on mahdollista myös vahvistaa kehon heikkouksia ja jalkojen puolieroa. Harjoituskaudella pienet jumit eivät menoa ja perusharjoittelun ohessa näihin on aikaa keskittyä – kisakaudella se on paljon vaikeampaa. Jos perusta ei ole riittävän vahva, kovimmat vetoharjoitukset voi jättää muille. Muille jäävät myös palkintopalli-paikat tällöin.

3) Vastuskyky alkaa vatsasta. Antibioottikuurit tuhoavat usein myös hyviä bakteereita elimistöstä, ja saattavat heikentää vastustuskykyä. Vaikka olen aina syönyt maitohappobakteereita antibioottikuurien aikana, päivittäiseen ruokavaliooni on nyt myös vakiintunut Bion 3 Immune Restore -maitohappobakteerivalmiste, joka on auttanut vastustuskyvyn vahvistamisessa. Tottakai vastustuskykyyn vaikuttaa monet muutkin asiat, kuten stressi, vähäinen uni, sisäilmaongelmat ja jopa ruokavalio, mutta olen kokenut, että Bion3 on ollut oiva lisäravintoon. Myös gluteiinitonta ja maidotonta ruokavaliota on tullut kokeiltua vuoden aikana, kerron niistä sitten seuraavassa blogissa. 😊

Onnistuneeseen harjoitteluun tarvitaan siis terveet keuhkot, kestävyyspohja ja vastustuskyky. Nämä ja paljon muita ajatuksia juoksureppuun pakattuna suuntaan katseet uuteen kauteen ja lokakuussa on tarkoitus aloittaa harjoittelu uutta kautta kohti.

Tsemppiä sinulle syksyisiin lenkkeihin!


Kuva viimeisestä kilpailusta Tampereen Tähtikisojen 1500m:ltä. Vauhti tuntui kovalta, vaikka ei sitä ollut eikä kisasta jäänyt mitään kerrottavaa.






torstai 20. heinäkuuta 2017

Kesän kisat – osa 1

Sanotaan, että matka on yhtä tärkeä kuin saavutettu määränpää. Lopputuloksen kanssa lähes yhtä tärkeää on se, että millainen matka on ollut ja mitä se on opettanut. Tämän sanonnan olen kuullut niin opiskeluissa, työelämässä kuin urheilussa.

Kaikki asiat ovat hyvin juuri nyt, mutta siihen on tultu pitkä matka. Keväällä iloitsin siitä, että keuhkot alkoivat parantua oikeanlaisella harjoittelulla, sen jälkeen olin tyytyväinen siitä, että pääsin treenaamaan ohjelman mukaan ja jokainen treeni vei eteenpäin. Sen jälkeen odotin, että pääsen kilpailemaan lähes 10 kuukauden kisatauon jälkeen. Pelkkä radalla juoksu ei kuitenkaan tee onnelliseksi, vaan radalla haluaa aina kilpailla siinä kunnossa, että voi voittaa ja tehdä ennätyksiä. Ensimmäiset kisat radalla eivät kuitenkaan olleet sitä, sillä matkalta puuttui se yksi kaikkein tärkein, peruskuntokausi terveenä.  

En ollut ollut terveenä syksyllä, talvella tai keväällä yli 8 viikkoa. Ja se näkyi ja tuntui kisoissa, erityisesti vitosella, jota oli tarkoitus juosta enemmän myös tällä kaudella. Keuruun Juhannuskisojen 3000m:llä oli kiva päästä takaisin kilpailemisen makuun, mutta sen jälkeen Jämsän 5000m oli paha pettymys. Hieman liian kovan alun takia väsähdin aivan täysin, mutta päätin taistella kuumassa kelissä loppuun asti – tulisi edes kova harjoitus, jos ei muuta. SM-viesteissä 4*800m:llä pääsin maistamaan kovia happoja ja sain ensimmäisen kohtalaisen kisan aikaiseksi (2.26). Kolme päivää myöhemmin kasi kulki Vihdissä samoihin sekuntilukemiin, ja ensimmäinen kierros kulki jo helpommin. Toisella kierroksella en vaan saanut uutta kirivaihdetta päälle ja riittävästi irti. Tiesin kuitenkin, että kunto oli nousussa, ja yksi välipäivä lisää kisojen välissä olisi tuonut jo paremman tuloksen.

Kesä on siis ollut hyvin kaksijakoinen. On ollut ihanaa päästä kisailemaan. Vaikeasta vuodesta olen myös oppinut sen, miten paljon keuhkojen toiminta vaikuttaa palautumiseen. Mutta on ollut kova paikka huomata, miten paljon perusharjoittelun puute näkyy. Ja siinä suhteessa kesä on tullut liian aikaisin, ja sen takia en myöskään valitettavasti kilpaile huomenna alkavissa Kalevan Kisoissa.

Nöyrin mielin palaan sorvin ääreen ja jatkan työntekoa. Elokuussa alkaa osaltani toinen osa kilpailukaudesta. Toivon ja uskon sen tuovan tuloksia, sillä kulkemani matka kesän aikana on muuttunut koko ajan mielekkäämmäksi, sillä se on sujunut harjoitus harjoitukselta yhä paremmin.


Näillä ajatuksilla jatkan kesäloman viettoa ja suuntaan huomenna kannustamaan kaikkia Seinäjoella kilpailevia. Onnea matkaan!

Tässä tunnelmia kesän ensimmäisistä kisoista. Eräs toimittaja vertasi kisaennakossa SM-viestejä uskovaisten seuroihin - siellä ovat paikalla kaikki ja tunnelma on lähes hurmiollista. Tämä vertaus ei pettänyt tänäkään vuonna. ;)

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Vamos!

Espanjan leiri alkaa lähestyä loppuaan. Se on kaikin puolin sujunut hyvin. Henki on kulkenut, askel rullannut ja juoksussa tuntunut ensimmäisen kerran samaa vahvuutta kuin viimeksi tammikuussa. On tullut uskoa ja luottamusta tulevia kesän kisoja kohtaan.

Sen lisäksi, että treeni on kulkenut, olen päässyt tutustumaan espanjalaiseen kulttuuriin. En vain turistina, vaan vähän enemmän. Olen päässyt näkemään paikalliset koulupuvut, saanut huomata, miten paikallinen hieroja ei puhu sanaakaan englantia ja miten pitkiä työpäiviä Espanjassa tehdään. Ne ovat asioita, jotka antavat aina perspektiiviä siihen, miten monet asiat ovat Suomessa hyvin. Koulunkäynnin ilmaisuus on eri asia Espanjassa kuin Suomessa ja 8 tunnin työpäivät Suomessa ovat lyhempiä kuin espanjalaisten vastaavat. Ja jos täällä asuisi pidempään, Espanjan kieltä oppisi tai olisi opeteltava – ilman sitä on vaikea pärjätä edes kaupassa.

Pääosa ajasta on kulunut Casa de Campossa ja joudun nyt harmikseni toteamaan, että kaikkia polkuja ei tullut valloitettua. Olisi tarvittu pitempiä kuin 20 km lenkkejä koko puiston valloittamiseen. Valtava puistoverkosto on kuitenkin tarjonnut hyvät puitteet treenaamiseen. Aluksi kuumuus ja mäkinen maasto tuntuivat melko rankoillta, mutta muutamassa päivässä totuin siihen. Madrid on myös 650 metriä merenpinnasta, joten sekin saattoi aluksi tehdä juoksusta raskaampaa.

Muutaman päivän jälkeen juoksu alkoi tuntua helpommalta ja kovat treenit kulkivat. Tähän mennessä paketissa on kolme erilaista kovempaa harjoitusta: 8*200m, 6*100m + 4*60m puistossa, 30 min vauhtileikittely Casa de Campossa (huh mitä mäkiä) ja 1000m + 2*500m + 5*200m puistossa 500m lenkillä. Mäkiä ei täällä oikein voi välttää, sillä niitä on joka puolella Casa de Campossa. Ja lisäksi ne ovat jyrkkiä, joten lajivoimaa on tullut kuin itsestään. Mutta mäkien jälkeen kulkee sitten myös tasaisella 😉

Kaiken kaikkiaan täällä on ollut hyvät treeniolosuhteet, ja vierestä löytyy myös uimahalli, ulko-uimallas ja kuntosali. Ja oikeastaan juoksussa olosuhteet ovat usein toissijaiset, tärkeämpää on terveet keuhkot sekä halua kehittyä juoksijana. Ja tänään 7.6 Kansainvälisenä Juoksemisen päivänä toivotan myös sinulle oikein hyviä lenkkejä ja juoksemisen iloa!

Juoksemisen ohella myös Madridin tärkeimmät nähtävyydet on tullut nähtyä ja lisäksi on tullut pelattua padelia, joka muistuttaa tennistä, mikä toi yhden päivän askelmääräksi lähes 37 000 askelta treenit mukaan lukien. Myös illallinen Madridin katolla oli hieno kokemus ja lautaselle tuotiin härän häntää, joka sekin maistui hyvältä ;)



maanantai 29. toukokuuta 2017

Askel rullaa, kun happi kulkee

Istun Oslon lentokentällä. Nappasin yhdestä kahvilasta paikallisen kanelipullan ja tuoremehun, ja odotan jatkoa lentoa Espanjan Madridiin. Vieressäni on Vista Travel:n kyltti ja jo useampi on käynyt kysymässä, olenko matkan johtaja. Olen joutunut vastaamaan etten, elleivät he ole tulossa kanssani treenaamaan Madridiin. Olen siis matkalla viettämään talvilomaani hyvän ystäväni Tiian luo. Eilen iltana säätiedotuksessa mainittiin lumisateen mahdollisuus vielä tälläkin viikolla pohjoisemmassa Suomessa, joten talvilomaa voi kai viettää kesäkuussakin?

Viime aikoina Suunto Spartan Sport on saanut riittävästi ulkoilua ja keuhkot ovat olleet vähemmän räkäiset kuin muutamaan kuukauteen. Se kertonee, että kaikki on siis hyvin ja suunta on ylöspäin.

Huhtikuun puolivälissä kävin Harri Hakkaraisella rasitustestissä, ja sen myötä sain myös luvan aloittaa harjoittelun nousujohteisesti. Keuhkokuume oli parantunut, ja keuhkojen räkäisyys oli lähes täysin hävinnyt. Rasitustestissä selvisi, että keuhkojen kyky poistaa hiilidioksidia oli huono, ja se piti huomioida harjoittelussa. Lisäksi elimistön immuniteettia tuli edelleen vahvistaa maitohappobakteerivalmisteella. Immun Restore Bion 3 olikin tullut suolistoni paras kaveri, ja otin sitä aamuisin ja iltaisin. Sen lisäksi kortisonin määrää oli voitu vähentää.

Harjoittelussa on ollut nyt mukana mäkijuoksua, vauhtileikittelyä ja erilaisia vetoharjoituksia, joissa pääpaino on ollut kuitenkin lyhyissä, 10-30 sekunnin vedoissa. Tasavauhtista tekemistä on vältetty, ja myös kevyille lenkille on tuotu mukaan rullauksia tavallista enemmän. Vaikka töitä on vielä tehtävänä, elimistö on ottanut vastaan hyvin harjoittelua ja olo on tuntunut hyvältä. Keuhkojen toiminta ja irtiottokyky ovat parantuneet.

Tuntuu, että tästä vaikeasta talvesta ja keväästä olen myös oppinut paljon. Harri on antanut tarkat ohjeet, miten toimitaan, jos siitepölyallergia vaivaa, keuhkot tuntuvat räkäisiltä ja olo vetämättömältä. Tällainen olo tuli reilu viikko sitten, kun jouduin jättämään Littoisten järven ympärijuoksun väliin. Olin hyvin pettynyt, etten päässyt mukaan tuohon juoksutapahtumaan, jossa ei koskaan keväisin ahdistanut, ja joka oli jo muutaman vuoden toiminut hyvänä kunnon mittarina keväisin. 

Aamulenkillä olo tuntui kuitenkin siltä, että keuhkot vievät juoksua enkä minä. Tiesin, etten voi ottaa riskiä, vaan minun on tehtävä muutama päivä kevyttä harjoittelua aamuin illoin, jotta vointi normalisoituisi. Ja niin kävikin, siitä parin päivän päästä minä vein juoksua, olo oli vahva ja sykkeet laskeneet. Kylmä ilma ja siitepöly saattoivat rasittaa hyvin helposti vielä vahvistuvia keuhkoja, ja siksi elimistöä oli pakko kuunnella.

Madridissa ei pitäisi olla kylmää, vaan odotettavissa on kuumaa ja kosteaa, ja se on yleisesti sopinut keuhkoilleni erittäin hyvin. Lähden siis avoimin mielin tutustumaan Casa de Campoon, ja muihin Madridin puistoihin. Repussa on neljä paria lenkkareita ja vielä enemmän pikkutoppeja – joten eiköhän niillä päästä kesäisen harjoittelun makuun 😉

Tänään harjoitusolosuhteet vaihtuvat lämpöisempiin. Vaikka kuvan vaatteet ovat mukana, jäävät ne todennäköisesti vähälle käytölle ulkosalla.


Harjoittelussa on ollut tärkeä seurata, että sykkeet laskevat palautuksen aikana, ja esimerkiksi mäkivedoissa sykekäyrä muistuttaa piikikästä kampaa, jolloin syke nousee vetojen aikana, mutta myös laskee palautusjuoksun aikana.




lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pysähdy Pääsiäisenä!

Kuumeton keuhkokuume on pakottanut pysähtymään ja pohtimaan hyvinvointia ja sen osatekijöitä. Harri Hakkarainen ei puhu ylikunnosta vaan alipalautumisesta, ja sain tehtäväksi täyttää alipalautumisanalyysin. Siinä seurataan ortostaattista sykereaktiota keuhkokuumeen alussa ja lopussa (alkaako elimistön palautuminen olla parempaa lääkekuurin loppumetreillä). Tärkeintä on seurata sitä, miten syke käyttäytyy 3 ja 5 minuuttia pystyyn nouseminen jälkeen, koska se paljastaa elimistön kuormitustilan. Tässä hyvä huomata, että elimistö kuormittuu sairastetusta taudista, ja sykevälivaihtelua voidaan käyttää seuramaan myös taudista paranemista.

Syke kertoo vain elimistön kuormituksesta, mutta sen lisäksi olen saanut täytettäväksi lomakkeen, jossa arvioin, mitkä asiat aiheuttavat positiivista ja negatiivista stressiä, ja mitkä asiat ovat neutraaleja. Lomakkeen täyttäminen on hyvin jäsentänyt omia tuntemuksia ja hahmottanut tämänhetkistä tilannetta.

Nyt on kulunut reilu 2 viikkoa kuumeettoman keuhkokuumeen toteamisesta. Elimistöstä hävisi lähes heti kylmä-kuuma tunteet ja keuhkojen rohina väheni selvästi. Olo on myös pikkuhiljaa alkanut parantua, ja en nuku enää kuin reiluja 9 tunnin yöunia. ;) Antibiootilla oli aluksi kovat sivuvaikutukset, mutta nekin ovat vähentynyt. Myös huimaus on hävinnyt.

Päivittäin olen liikkunut lääkärin ohjeiden mukaan 20-30 minuuttia. Ei voida siis puhua harjoittelusta, vaan enemmän liikunnasta, mutta se on tuonut paljon valoa tähän tilanteeseen. On ollut kiva päästä kävelemään, salille ja kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja Elixialla. Urheilussa on siis myös korostunut sosiaalinen aspekti, ja se on piristänyt jokaista päivääni.

Huhtikuu on ollut muutenkin hyvin erilainen, se on ollut ensimmäinen huhtikuu 10 vuoteen, jonka vietän kokonaan Suomessa. Jokapäiväiset kavereiden kuvat ja videot Portugalista saavat olon hieman haikeaksi, mutta toisaalta tuovat paljon hyviä muistoja edellisten vuosien leiriltä: päivittäiset yhteistreenit, pitkät lenkit pikkutopeisssa, uusien urheilijoiden tapaaminen kylmäaltaassa (lue kylmässä uima-altaassa) ja loputtoman pitkät illalliset hyvässä seurassa. Ehkä pakko mainita vielä mainita se, kuinka ihanaa on mennä valmiille aamupalalle, syödä tuoreita mansikoita ja juoda kahvia ilman tietoakaan kiireestä.

Huhtikuu on siis ollut hyvin erilainen osaltani. Suomessakin on toki tapahtunut paljon hyvää, ja valtava auringon valon lisääntyminen joka päivä saa hymyilemään. Mieleeni tulee kysymys, kun monet ulkomaiset kysyvät talvella, miten voimme elää pimeässä ja kylmässä talvella. Taas keväisin muistan, miksi vastaan seuraavasti: ”Meillä on neljä vuoden aikaa ja puoli vuotta valoa enemmän kuin useassa Euroopan maassa. Aurinkoa osaa arvostaa, kun se ei ole jokapäiväistä.”

Aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä & hyviä juoksulenkkejä!


Terveiset eilisestä salitreenistä! Toipumisaikana on voinut  tehdä hieman erilaisia harjoitteita, joista päällä seisonta on ollut yksi sellainen ;) Sen lisäksi olen pyrkinyt vahvistamaan tai ainakin ylläpitämään keskivartalon ja lantion voimaa sekä liikkuvuutta. Jalkajumppaakin olen koittanut tehdä tavallista enemmän!


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Kuumeton keuhkokuume – helvetti ja pelastus samaan aikaan

Talven harjoittelu ei ole sujunut suunnittelulla tavalla – helmikuussa sairastettu flunssa jätti keuhkot hyvin herkiksi, ja taustalla vaikutti todennäköisesti vielä syksyllä sairastettu keuhkoklamydia. Tämän lisäksi oli selkeä epäily ulkoisesta kuormitustekijästä, jotka merkittävästi kuormittivat keuhkoja.

Maaliskuun harjoittelun aikana koin outoja oireita, joita en ollut kokenut koskaan. Kaksi kuume piikkiä, jotka tulivat heti kun juoksin kovempaa. Viimeisen kuume piikin jälkeen menin myös lääkäriin ja tulehdusarvot ja valkosolut olivat koholla.

Keuhkoja kuumotti hyvin helposti ja ne olivat räkäiset. Räkäisyys oli tavallisesta poikkeavaa, koska se ei lähtenyt poistumaan edes kevyen harjoittelun myötä. Tämän takia kävin myös lääkärissä useamman kerran maalikuussa, ja syyksi epäiltiin astman pahenemista. Itseäni ihmetytti se, että keuhkot eivät poista räkää ja lähde vahvistumaan, vaan tuntuvat olevan koko ajan samassa tilassa. Se sai minut varaamaan ajan Harri Hakkaraiselle.

Kevään aikana olin myös saanut kokonaisrasituksen seuraamiseen uuden Suunto Spartan Sakura-sykemittarin ja Emift-laitteen, joka seuraa nukkumista. Syke kertoo luotettavasti harjoittelun kovuudesta, kunnon kehittymisestä ja harjoittelusta palautumisesta. Emfit-laite taas kertoo kokonaiskuormituksesta, ja yöllä tapahtuvasta palautumisesta. Laite kertoo myös muun muassa unen määrästä, laadusta ja sykevälivaihtelusta ja hengitystiheydestä. Olin luullut, että harjoittelen liian kovaa, mutta elimistössä tapahtui selvästi palautumisen merkkejä, mutta ongelmana olivat keuhkot, jotka eivät palautuneet.

Keskiviikkona istahdin Bulevardin klinikalle Harri Hakkaraista vastapäätä. Pelotti, mitä sieltä tulisi – olisiko kyse jostain vakavasta? Harri alkoi kertoa keuhkojen rakenteesta, ja siitä mitä keuhkoille tapahtuu, kun ne menevät huonoon kuntoon. Keuhkojen värekarvatoiminta heikkenee, ja ne ovat vastaanottavaisia kaikille bakteereille ja viruksilla, joita kohtaamme päivittäin.

Keuhkot voivat mennä huonoon kuntoon useista infektioista sekä useista ulkoisista tekijöistä, jotka rasittavat kestävyysjuoksijan keuhkoja, jossa maitohapon pitäisi hajota vedeksi ja hiilidioksidiksi. Kun näin ei tapahdu, elimistö menee happamaksi ja saattaa syntyä asiodoottisia oireita, joita ovat esimerkiksi kuume, päänsärky ja huimaus. Näitä olin kokenut maaliskuun aikana. Ja ne olivat minulle vieraita ja hyvin erilaisia kuin mykoplasman aiheuttamat oireet, sillä jalat jaksoivat mutta keuhkot eivät. Mykoplasmassa kumpikaan ei osa-alue jaksanut.

Neutrofiilien suhde lymfosyytteihin oli 13-kertainen ja kun Harri kuunteli hengitystä, joka mukaili juoksunaikaista hengitystä, oli diagnoosi selvä, kyseessä oli kuumeeton keuhkokuume. Sain hyvin vahvan kolmen viikon antibiootin ja valmisteen, joka parantaa immuunijärjestelmää ja syömäni kortisonin määrää vähennettiin – usean kortisonilääkkeen syönti oli ollut osaltaan heikentämässä vastustuskykyä. Avaavaa lääkettä lisättiin ja päivittäisenä ohjeena oli 20–30 minuuttia rasitusta lisäten matalilla sykkeillä. Harjoitusleirille Portugaliin ei saanut lähteä ja töitä ei saanut tehdä. Kolmen viikon päästä oli rasitustesti ja kontrollikäynti siitä, että keuhkot ovat kunnossa.

Samaan aikaan olin pettynyt siitä, että kaikki kevään suunnitelmat menivät uusiksi. Ei harjoitusleiriä, ei maantie- tai maastokisoja, jotka kolkuttelivat oven jo takana. Oli vaikea hyväksyä tätä kaikkea.

Samaan aikaan sain vastauksen useaan kysymykseen ja lopun taisteluun astman kanssa. Harrilla oli selkeä suunnitelma siitä, miten edetä. Hän kertoi hoitaneensa satoja mykoplasmapotilaita, ja saaneensa ne kuntoon. Se antoi uskoa siihen, että palaan takaisin terveillä keuhkoilla.

Se, että saan joka päivä liikkua ja alkaa myös hölkkäämään piti kosketuksen juoksuharjoitteluun, jonka kanssa olin taistellut yli kuukauden ajan. Tai oikeastaan koko tarina oli jatkunut paljon pidempään.

Olin kiitollinen siitä, että menin Harrin vastaanotolle, ja sain viettää tunnin ajan tämän huippulääkärin kanssa. Luottamus oli täydellinen, ja tiesin, että palaisin vielä radalle vahvempana kuin koskaan. Sitähän niillä vastoinkäymisillä oli tapana opettaa.  

Jään siis odottamaan, että myös lenkin jälkeen hymyilyttää näin paljon. Kuvassa myös uusi Spartan Sport Sakura-sykemittari, jota kelpaa pitää myös vapaa-ajalla erinomaisen muotoilunsa vuoksi. 

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Uskallatko kuunnella itseäsi?

On sunnuntai, pitkä lenkki takana ja mielessä pyörii paljolti se, miksi Suomelle jäi tänään tulematta yksi mitali, joka näytti jo niin varmalta Iivo Niskasen hienon viimeisen osuuden vuoksi. Niin juoksussa kuin hiihdossa, maaliin asti pitää pysyä pystyssä, ja ennen maaliviivaa ei mitaleita voida jakaa.

Silti ”tappio” meni tunteisiin. Entisenä hiihtäjänä en voi muuta sanoa. Tuntui niin väärältä, että norjalainen vaihtaa latua kesken laskun ja tukki ladun.

Lahden MM-hiihtoja seuratessa on tullut paljolti mieleen niitä tunteita, joita urheilu tuo parhaillaan. Eilen Krista Pärmäkoski muistutti siitä hyvin elävästi. Maaliviivalla Kristan tuulettaessa saatoin tuntea, mitä kaikkea siihen hetkeen tiivistyy. Se valtava työ, mitä tuota tavoitetta varten on tehty. Jokainen harjoitustunti tuli siinä hetkessä takaisin. Se pitkä tie, mitä valmentajan kanssa oli kuljettu, toi vihdoinkin ensimmäisen henkilökohtaisen mitalin. Myös media sai mitä halusi, sillä Suomi sai mitalitilin auki. Ehkä urheilijat saisivat nyt jatkaa rauhassa kisailemista.

Kristan menestys koskettaa ehkä juuri siksi, että olen hänen kanssaan hiihtänyt samoissa kisoissa Hopeasompaikäisenä. Sieltä hän on tullut valtavan matkan maailman huipulle asti. Itsellä kilpahiihto vaihtui pelkkiin lenkkareiden kulutukseen 16-sarjan jälkeen, jonka jälkeen matkat pitenivät, ja hiihdossa pärjätäkseen olisi pitänyt muuttaa harjoittelua ja alkaa hankkia lisää voimaa myös ylävartaloon.

Hiihto on kuitenkin aina säilynyt lähellä sydäntä. Jos Turussa olisi lumisempia talvia, niin se voisi hyvin olla osa viikoittaista harjoitusohjelmaa palauttavana harjoituksena. Tällä hetkellä sukset menevät jalkaan kuitenkin liian harvoin.

Sportmagasinetissa haastateltiin Kristaa pari viikkoa sitten. Hän kertoi, kuinka harjoitusmäärät ovat viime vuosina nousseet 900 tuntiin, mutta toisaalta hän toi esille, miten hän on oppinut myös tuntemaan sen, milloin hän on palautunut ja toisaalta uskaltanut kuunnella itseään, jos olo ei ole tuntunut palautuneelta.

Se on myös suurin asia, jota olen itse joutunut oppimaan Espanjan leirin jälkeen. Leiri sujui hyvin, ja leirin jälkeen pääsin Suomessa palaamaan normaaliharjoitusrytmiin. Juoksu tuntui vahvalta, ja halu oli valtava mennä eteenpäin. Keuhkoklamydia oli jättänyt keuhkot hyvin herkiksi ja ne muistuttivat välillä itsestään. 

Helpolla viikolla keuhkot eivät kuitenkaan palautuneet, ja olo oli hyvin väsynyt. Räkäiset keuhkot olivat infektioalttiit, ja sainkin kovan flunssan. Mutta tällä kertaa kyseessä oli aivan tavallinen flunssa, ja siitä selviäminen vei 10 päivää. Olin onnellinen siitä, että kyseessä oli aivan tavallinen flunssa. Toisaalta harmitti se, että en ollut kuunnellut itseäni riittävästi, vaan kova halu päästä treenaamaan oli sivuuttanut kehon hiljaiset signaalit, jotka olivat kertoneet tarpeesta levätä.

No flunssaa on liikkeellä paljon talvisin, se olisi voinut iskeä kuitenkin, mutta silti oli opittava kuuntelemaan itseään paremmin. On muistettava, että urheilija on urheilija 24 tuntia vuorokaudessa, ja myös kaikki muuta asiat harjoittelun lisäksi rasittavat elimistöä.On hyvä kysyä itseltään, olenko valmis jättämään treenin väliin, jos siltä tuntuu vai teenkö sen vaikka väkisin? 

Aurinkoiset talvikelit ovat tuoneet lisäpiristystä juoksulenkkeihin ja muistuttaneet, että kevät on pian täällä taas. 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Värska Orginaal – Luonnon mineraalivesi

Juon paljon. Vettä, mineraalivettä, urheilujuomia, mehua, kahvia ja aiemmin myös maitoa. Urheilun takia kiinnostaa aina myös se, mitä juoma sisältää ja kaupan hyllyllä on tullut vertailtua vesien sisältöjä – onko niissä yhtään suolaa tai magnesiumia vai kannanko niitä ihan turhaan kotiin?

Reilu vuosi sitten äitini löysi kaupan hyllyltä vettä, joka oli hinta-laatusuhteeltaan erinomaista. Sen suolapitoisuus oli monipuolinen eikä se ollut hinnalla pilattu. Vähitellen Värska Orginaal löysi myös omaan jääkaappiini, ja siitä tuli osa päivittäistä ruokavalioitani. Raikkaan makuinen juoma maistui treenin jälkeen, sopi ruoan kanssa ja piristi raikkaudellaan myös smoothieissa.

Mitä Värska Orginaal sitten sisältää?

Kloridia, joka tasapainottaa elimistön PH-tasapainoa. Samalla se puhdistaa suolistoa ja maksaa myrkyistä. Kloridi parantaa myös ruoansulatusta ja sydämen toimintaa.

Natriumin tärkeimpiä tehtäviä on pitää mieli virkeänä ja parantaa aivojen toimintaa. Se auttaa myös pitämään ihon nuorekkaana taistelemalla vapaita radikaaleja vastaan, jotka edistävät vanhenemista.

Kalsium on tärkeää terveille luille, hampaille ja lihaksille. Sen lisäksi kalsium edesauttaa hermoimpulssien siirtymisessä, ja sillä on myös tärkeä rooli veren hyytymisessä ja ruoansulatuksessa.

Tämän lisäksi Värska Orginaal sisältää magnesiumia ja kaliumia. Ne auttavat normaaliin verenpaineen ylläpitoon, tukevat immuunisysteemiä ja pitävät luut vahvoina.

Värska Orginaal sisältää nämä mineraalit kaikista suotuisimmassa suhteessa – 2,2 grammaa per litra. Veteen ei lisätä mitään muuta kuin hiilidioksiini, sillä vedessä, joka pumpataan Värskan maakunnasta Virosta, on itsessään edellä mainitut mineraalit.  (Lähde: Treasure of North, Värska Orginaal)

Maistuisiko pullo puhdasta ja raikasta mineraalivettä vaikka kovan urheilusuorituksen jälkeen palauttamaan treenin aikana hikoillut suolat ja hivenaineet? Kommentoi alle sähköpostiosoitteesi ja voita viikon Värskat (12*0,5L). Arvonta on voimassa 25.1.2017 asti, ja voit osallistua siihen kommentoimalla tämän kirjoituksen alle sähköpostiosoitteesi. 

Värska Orginaal löytyy S- ja K-ryhmän kaupoista, ja sitä on saatavana 0,5 litran ja 1,5 litran pulloissa. 

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Welcome 2017!

Istun altaan vieressä. On lämmintä joku 15 astetta, mutta auringossa tarkenee sortseilla. On vuoden 2017 ensimmäinen päivä. Elämä hymyilee, en kai voi olla hymyilemättä, kun olen terveenä ja auringon alla?

En usko uuden vuoden lupauksiin, mutta uskon seuraavaan ajatukseen: Learn from the past, prepare for the future and live in the present. Minäpä kerron, mitä ajattelen siitä juuri tänään:

Opi menneestä. Olisi naivia odottaa vuotta, jossa kaikki olisi täydellistä. Ei vammoja, ei astman kanssa ongelmia, vaan pelkkää voittokulkua. Viime vuosi ei sitä kuitenkaan ollut, joten siitä on otettava opikseen. Viime harjoituskauden aikana harjoituspäiväkirjaan kirjatut sairaspäivät, 57, hipovat ennätystä, ja syksyllä niitä tuli edellisen kauden päälle rutkasti lisää. Vitosen enkka ja mahdollisuus juosta Kalevan Kisoissa olivat mykoplasmaisen vuoden kohokohtia.

Vuoden aikana myös ymmärsin, että ulkoisilla tekijöillä voi olla merkittävä vaikutus siihen, että en pysy terveenä ja keuhkot eivät kestä maksimirasitusta, ja tämän takia sellaisia olosuhteita on vältettävä. Huomaan sen eron täällä Espanjan suolajärvien unelmaolosuhteissa - yhdessäkään kovassa ei ole ahdistanut, ja tasan kuukausi sitten olin siinä pisteessä, että sain astmakohtauksia myös levossa. Keuhkoklamydia oli jättänyt keuhkot niin supistumisherkäksi.

Valmistaudu tulevaan. Tulevaan voi valmistautua parhaiten elämällä tässä hetkessä täysillä. Täällä Espanjan harjoitusleirillä se on tarkoittanut sitä, että pystyn saamaan keuhkot kuntoon ja pääsemään takaisin normaaliin harjoitusrytmiin. Se on tarkoittanut paljon kevyttä juoksua, muutama kova harjoitus viikossa ja sen lisäksi rullauksia, lihaskuntoa ja liikkuvuusharjoituksia. Sen lisäksi se on tarkoittanut nauttimista hyvästä seurasta, loputtomasti naurua ja räkätystä, ja oloa ilman huolta huomisesta.

Elä nykyhetkessä. Monesti miettii, miksi tein valintoja, jotka eivät osoittautuneetkaan parhaaksi? Mutta entäpä jos vain keskittyisin nauttimaan tänään tässä ja nyt? Asiat eivät voisi olla paremmin juuri nyt. Juoksu kulkee, aurinko paistaa ja syketasot ovat tulleet alas – ne kaikki harjoituskilometrit eivät ole sittenkään menneet hukkaan. Joten eiköhän laiteta #myllypyörimään (leirin tunnusbiisi eli lisää kilsoja koneeseen) ja nautita mahdollisuudesta tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi juuri nyt – niihin asioihin jokainen meistä voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.


Menestystä vuoteen 2017 ja terveitä juoksukilometrejä!

Tässä leirin parhaita paloja tähän asti. Minnan ja Janican seura on ollut huippua, ja Janica myös teki minulle tuon kuvassa olevan lohikäärmeletin. Suolajärven auringonlaskut ovat olleet unohtumattomia, ja sen rannalla olevalla vanhalla rautatien pohajalla on tullut taitettua pääosa kevyistä ja kovista treeneistä.