sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Älä koskaan missaa hyvää beesiä!

Hiihtoladulla tietää tunteen, kun joku menee ohi, ja siihen selkään on niin helppo liimautua – beesistä on selvästi hyötyä. Vauhti on selvästi omaa hiihtovauhtia kovempi, mutta ei tee mieli antaa periksi. Lopulta pakollinen nenänniistämistauko on hyvä paikka todeta, että antaa beesin mennä, oman lenkin oli tarkoitus olla vain peruskestävyysharjoitus.

Juoksussa sama tilanne harvemmin toistuu. Kun joku menee lenkillä ohi, yleensä ohi kipittävä juoksija häviää horisonttiin muutamien minuuttien aikana. Niinpä juoksussa ”beesi” pitää sopia samantasoisen tai kovemman juoksijan kanssa, jolloin tasoeroa voidaan häivyttää antamalla etumatkaa heikommalle juoksijalle tai lisäämällä kovemman juoksijan matkaa, jolloin molemmat saavat halutun treenivaikutuksen treenin aikana.

Ei tietenkään ole vaarallista, että välillä oma vauhtikestävyysharjoitus nousee maksimikestävyysalueelle lopussa, mutta jos kaikki vauhtikestävyystreenit juoksee liian kovaa, ei treenivaikutus ole se, mitä harjoituksella on haettu. 

Vauhtikestävyydellä halutaan kehittää vauhtikestävyysaluetta, eli kykyä ylläpitää aerobisen kynnyksen ylittävää rentoa juoksuvauhtia. Sama harjoitus pääosin maksimiskestävyysalueella on täysin toinen, sillä esimerkiksi 10 km maksimikestävyysharjoituksesta kestää palautua paljon pidempään kuin vauhtikestävyysharjoituksesta ja maitohappoakin on kertynyt treenin aikana selvästi enemmän. Pitää siis tietää, mitä vauhtialuetta milläkin harjoituksella halutaan kehittää.

Vaikka yhteistreeneissä saattaakin mopo joskus karata käsistä, ovat ne avain kehittää kilpailuvauhtia harjoituskaudella. On paljon helpompi juosta beesissä, kun toinen halkoo edessä tuulta tai pitää vauhtia yllä. Toisaalta myös jäniksenä toimiminen tuo buustia omaan treeniin, kun selän takana tuleva juoksija ”työntää” ikään kuin jänistä eteenpäin. Tilanne muistuttaa enemmän kilpailutilannetta, ja myös kilpailutilanteiden harjoittelu helpottaa kisoihin menemistä.

Hyvää beesiä ei tulekaan missata, jos sitä on tarjolla. Espanjassa sain juostua esimerkiksi hyvän kympin kovan Janican maailman tasaisimmassa beesissä. Hallissa olen juossut yhden maratonaarin perässä 1000-200m vetoja. Siinä beesissä on ollut helppo juosta.

Oma treenikausi on sujunut pientä juuri tullutta flunssaa lukuun ottamatta hyvin. Flunssa pakotti jättämään yhden 3000m hallikisan väliin, mutta tärkeimmät tavoitteet odottavat kesässä, joten mitään riskejä ei kannattanut ottaa lähtemällä juoksemaan yhtä kovimmista hapenottomatkoista puolikuntoisena.

Sitä ennen ehdin juosta Urheiluliiton OP-viestijoukkueessa aloitusosuuden (4*680m viesti), joka kulki pitkän kilpailutauon jälkeen hyvin. Viimeiselle kierrokselle löytyi selkeä rytminvaihto ja sain hyvin irti.

Kovuus siis syntyy kovien treenien kautta. Mutta jotta kovista palautuu, peruskestävyyden tulee olla kunnossa. Tarvitaan siis paljon helppoa peruskestävyysharjoittelua, jotta voi onnistua viikon tärkeimmissä harjoituksissa ja rakentaa kuntoa kohti kesän kisoja. Näiden ajatusten myötä toivotan sinulle liukkaita hiihtolenkkejä, pitäviä juoksulenkkejä sekä hyviä beesejä kovissa treeneissä; mutta vain kovissa treeneissä 😉

Eräs lempipuistojani Espanjan Torreviejassa on Parque de Aromatico. Kauniit yrtit ja kukat tuovat kesän mieleen, ja näihin kuviin on ihana palata Suomen talvessa. 


Tämä kuva kuvaa parhaiten puiston näköalat :)