maanantai 9. huhtikuuta 2018

Just another training day at Torrevieja


On maanantai 9. huhtikuuta, yksi tavallinen leiripäivä täällä Torreviejassa. Aamupäiväksi on merkattu lepoa, ja päivän lenkki on vasta iltapäivällä. Yritin käydä Lidlissä kaupassa, mutta kaikki kaupat ovat kiinni, sillä tänään täällä Valencian maakunnassa vietetään juhlapäivää espanjalaisen munkin, Vincent Ferrerin muistoksi. Taas yksi uusi juhlapäivä, josta en ollut ennen kuullut, ja se koskee vain Valencian maakuntaa. 

Takana olevat 9 päivää täällä Torreviejan auringossa ovat sujuneet hyvin. Treenikilometrejä on kertynyt 147, ja kovat treenit ovat sujuneet nousujohteisesti. Kovimpana niistä mainittakoon lauantain harjoitus, jossa pääsin pitkästä aikaa takaisin radalle juoksemaan: 3*(800+3*400m). Mieleeni palasi muistot Yhdysvalloista, jossa tein enemmänkin harjoituksia, jossa rytmiä rikottiin niin, että esimerkiksi 2 tonnia juostiin 3000m kisavauhtia ja väliin otettiin yksi 400m 1500m kisavauhtia. Tämä toistettiin kahdesti. Nyt juostiin vitosen vauhtia kasin vedot ja 3000m vauhtia 400m vedot.

Ja kuinka nautinkaan 400m vetojen juoksemisesta, niistä olin aina tykännyt! Vanha maileri pääsi esiin, kun pääsi juoksemaan sopivin happojen kanssa. Juoksu pysyi rentona, mutta silti loppusuoran vastatuuleen sai tehdä töitä, jotta askel ei veny ja asento pysyy hyvänä. Vetoharjoitukset olivat aina olleet lempiharjoituksia, ja vaikka nykyisin olen opetellut nauttimaan vauhtikestävyysharjoituksista, vetoharjoituksissa on jotain joka sytyttää. Kun saa otteen vedoista, ja tietää, että jaksaa treenin onnistuneesti loppuun, voi vain nauttia niistä.

Muutenkin olosuhteet muistuttivat Texasia. Lämmin auringonpaiste tuli treenin aikana esiin, ja sää oli muuten hyvin kostea ja hikinen, joka enteili illalla saapunutta viiden tipan sadetta. Sadekuurot olivat siis täällä hyvin vähäisiä, ja ne monesti kiersivät tämän Torreviejan kahden suolajärven ympäröimän alueen.

Sadetta toivoisin välillä kivikkoisille ja paikoin erittäin koville lenkkipoluille. Suola on kovettanut lenkkipolut ja erityisesti ”autiomaassa” polut ovat erittäin kovia. Kutsumme autiomaaksi paikkaa, jossa ei kasva lähes mitään eikä siellä ole mitään nähtävää, mutta erityisesti toiselle suolajärvelle päästäkseen on juostava sitä kautta. Asumme myös mäen päällä, joten jokaisella lenkillä kertyy ”nousumetrejä” vähintään parin kolmen kilometrin verran. Kupittaan tasaisen suolaharjatun lenkin jälkeen tekee toki hyvää juosta mäkisemmässä maastossa, mutta jalkaterät ja pohkeet vaativat ainakin omalta kohdaltani lisähuomiota lihashuollon osalta. Se on ehkä ainoa tämän paikan miinuspuoli.

Leiripäivä jatkuu ruoanlaitolla, olen luvannut tehdä kanapastaa, kun muut ovat lenkillä. Iltapäivällä nautimme hieman auringosta ja uimisesta altaalla (joka ei enää toimi kylmäaltaana). Päiväunien jälkeen suuntaan illan kevyelle lenkille, jonka päälle teen liikkuvuusharjoittelua ja lihaskuntoa. Sen jälkeen suunnittelemme juhlia paikallista pyhäpäivää maistamalla paikallisia tapaksia. 

Kaiken kaikkiaan, täällä on hyvä urheiljan olla ja treenata. Ilmasto on erinomainen ja elämänrytmi sopivan verkkainen. 

Aurinkoa alkaneeseen viikkoon myös sinulle!


Treeni maistuu, ja on kiva päästä juoksemaan sortsissa ja topissa pitkän talven jälkeen. 

Auringonlasku asuinalueellamme Vista Bellassa. 

Myös näin voi viettää siestaa uima-altaalla ;)





sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

”Be happy and a reason will come along"


Voisinko olla onnellinen tänään, tässä ja nyt? Ilman mitään muttia? Ihan vaan siitä, että tänään on hyvä olla ja elämässä on ihmisiä, jotka tuovat energiaa elämään. Sellaisia ihmisiä pitäisi olla ympärillä enemmän kuin sellaisia, jotka vievät energiaa.

Täytin 30 vuotta pari viikkoa sitten. Kun täyttää tasavuosia, on se monesti kohta, jossa pysähtyy miettimään elämän eri osa-alueita. Ovatko ne sitä mitä haluan, tuovatko ne hyvää mieltä ja tekevät onnelliseksi?

Saaton havaita pientä kolmenkympin kriisiä, mutta toisaalta välillä tekee hyvää pysähtyä hetkeksi paikalleen ja katsoa ympärilleen. Se auttaa näkemään asioita laajemmassa perspektiivissä.

Näistä mietinnöistä pääsin eteenpäin, kun järjestelin synttäreitäni ja kutsuin ystäväni koolle. Ilta oli hauska ja vauhdikas, ja siitä jäi paljon hyviä muistoja. Olin myös liikuttunut siitä, miten paljon vaivaa sekä perheeni että ystäväni olivat nähneet muistaessani minua. Sen päivän jälkeen olin varma, että jos saan pitää nämä ihmiset elämässäni, ei minulla ole huolta tulevasta. Ikä on lopulta vain numeroita, ja elämä määritellään enemmän sen mukaan, mitä muistoja jokaisesta päivästä jää: ”Ei se, kuinka paljon päiviä on elämässä, vaan se, kuinka paljon elämää on päivissä.”

Olin synttäreihin asti 3 viikkoa flunssassa, ja aina kipeänä sitä iloa ja onnea on vaikeampi löytää. Uni ei ole yhtä syvää ja hyvää, kun treeni aikana, ja kehossa ei virtaa endorfiinit samaan malliin. Kun sitten synttäreiden jälkeen pääsin taas treenaamaan terveenä, huomasin, kuinka paljon iloa ja energiaa se tuo. Naurattaa ilman syytä, ja hymyilyttää ihan tavallisetkin asiat. Vaikeat asiat eivät tunnu yhtä hankalilta, ja työasiat unohtuvat lenkin aikana.

Onnellisuus on silti paljolti myös asenne kohdata jokainen päivä ja ottaa ilo irti jokaisesta päivästä. Kun on itse se positiivisuus, jonka toivoo kohtaavan myös toisissa ihmisissä, voi olla varma siitä, että oma onni ja iloisuus ei jää kiinni muista ihmisistä.

Näillä ajatuksilla olen suunnannut katseet kohti kesää. Tiedossa on paljon lenkkareiden kulutusta lisääntyvän kevätauringon kanssa kilpaa hymyillen. Itse kilpailut seuraavat sitten myöhemmin keväällä.

Ai miksi kirjoitin tästä aiheesta? Koska tiistaina, 20. maaliskuuta, vietetään kansainvälistä onnellisuuden päivää ”International Day of Happiness”. Tee siis asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ja uskalla nauttia niistä hetkistä, jolloin olet onnellinen. Onni on tänään, tässä ja nyt. Ihania kevätpäiviä!

Synttäreideni jälkeen lähdin pienelle synttärireissulle lappiin Leville. Tiedossa oli juoksua, laskettelua, hyvää seuraa ja rentoa oleilua auringosta nauttien.

 


Kävimme yhden päivän laskemassa myös Ylläksellä poikaystäväni kanssa. Luonnon koskemattomuus siellä teki ison vaikutuksen, ja saatoin vain ihailla satumaisia hankia auringon paisteessa. 







sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Älä koskaan missaa hyvää beesiä!

Hiihtoladulla tietää tunteen, kun joku menee ohi, ja siihen selkään on niin helppo liimautua – beesistä on selvästi hyötyä. Vauhti on selvästi omaa hiihtovauhtia kovempi, mutta ei tee mieli antaa periksi. Lopulta pakollinen nenänniistämistauko on hyvä paikka todeta, että antaa beesin mennä, oman lenkin oli tarkoitus olla vain peruskestävyysharjoitus.

Juoksussa sama tilanne harvemmin toistuu. Kun joku menee lenkillä ohi, yleensä ohi kipittävä juoksija häviää horisonttiin muutamien minuuttien aikana. Niinpä juoksussa ”beesi” pitää sopia samantasoisen tai kovemman juoksijan kanssa, jolloin tasoeroa voidaan häivyttää antamalla etumatkaa heikommalle juoksijalle tai lisäämällä kovemman juoksijan matkaa, jolloin molemmat saavat halutun treenivaikutuksen treenin aikana.

Ei tietenkään ole vaarallista, että välillä oma vauhtikestävyysharjoitus nousee maksimikestävyysalueelle lopussa, mutta jos kaikki vauhtikestävyystreenit juoksee liian kovaa, ei treenivaikutus ole se, mitä harjoituksella on haettu. 

Vauhtikestävyydellä halutaan kehittää vauhtikestävyysaluetta, eli kykyä ylläpitää aerobisen kynnyksen ylittävää rentoa juoksuvauhtia. Sama harjoitus pääosin maksimiskestävyysalueella on täysin toinen, sillä esimerkiksi 10 km maksimikestävyysharjoituksesta kestää palautua paljon pidempään kuin vauhtikestävyysharjoituksesta ja maitohappoakin on kertynyt treenin aikana selvästi enemmän. Pitää siis tietää, mitä vauhtialuetta milläkin harjoituksella halutaan kehittää.

Vaikka yhteistreeneissä saattaakin mopo joskus karata käsistä, ovat ne avain kehittää kilpailuvauhtia harjoituskaudella. On paljon helpompi juosta beesissä, kun toinen halkoo edessä tuulta tai pitää vauhtia yllä. Toisaalta myös jäniksenä toimiminen tuo buustia omaan treeniin, kun selän takana tuleva juoksija ”työntää” ikään kuin jänistä eteenpäin. Tilanne muistuttaa enemmän kilpailutilannetta, ja myös kilpailutilanteiden harjoittelu helpottaa kisoihin menemistä.

Hyvää beesiä ei tulekaan missata, jos sitä on tarjolla. Espanjassa sain juostua esimerkiksi hyvän kympin kovan Janican maailman tasaisimmassa beesissä. Hallissa olen juossut yhden maratonaarin perässä 1000-200m vetoja. Siinä beesissä on ollut helppo juosta.

Oma treenikausi on sujunut pientä juuri tullutta flunssaa lukuun ottamatta hyvin. Flunssa pakotti jättämään yhden 3000m hallikisan väliin, mutta tärkeimmät tavoitteet odottavat kesässä, joten mitään riskejä ei kannattanut ottaa lähtemällä juoksemaan yhtä kovimmista hapenottomatkoista puolikuntoisena.

Sitä ennen ehdin juosta Urheiluliiton OP-viestijoukkueessa aloitusosuuden (4*680m viesti), joka kulki pitkän kilpailutauon jälkeen hyvin. Viimeiselle kierrokselle löytyi selkeä rytminvaihto ja sain hyvin irti.

Kovuus siis syntyy kovien treenien kautta. Mutta jotta kovista palautuu, peruskestävyyden tulee olla kunnossa. Tarvitaan siis paljon helppoa peruskestävyysharjoittelua, jotta voi onnistua viikon tärkeimmissä harjoituksissa ja rakentaa kuntoa kohti kesän kisoja. Näiden ajatusten myötä toivotan sinulle liukkaita hiihtolenkkejä, pitäviä juoksulenkkejä sekä hyviä beesejä kovissa treeneissä; mutta vain kovissa treeneissä 😉

Eräs lempipuistojani Espanjan Torreviejassa on Parque de Aromatico. Kauniit yrtit ja kukat tuovat kesän mieleen, ja näihin kuviin on ihana palata Suomen talvessa. 


Tämä kuva kuvaa parhaiten puiston näköalat :)

perjantai 5. tammikuuta 2018

Teippiä ja Bion3:sta

Istuessani Torreviejan auringon alla on hyvä katsoa vähän taaksepäin. Vuosi on vaihtunut uuteen, joten on hyvä pohtia, mitä hyvää mennyt vuosi toi tullessaan ja mitä se opetti. Ja ai niin, kai ne uuden vuoden lupaukset pitäisi olla tehtynä vuodelle 2018.

Fiilis on juuri nyt erinomainen. Jalat ovat vähän väsyneet treenistä, mutta mieli on virkeä maiseman vaihdoksesta. Ensimmäinen viikko leirillä täällä Espanjan Torreviejassa on sujunut hyvin. Sää on ollut tavallista lämpöisempi (päivisin jopa yli 20), juoksu on kulkenut hyvin, ja suolajärven vaikutuksen voi hengittäessä havaita.

Lähes kaikki suomalaiset ovat ainakin osin sattumalta 100 metrin säteellä, joten lenkillä on voinut törmätä naapuriin, ja tutustua uusiin ihmisiin. Viimeistään lenkin päätyttyä yhteisellä uima-altaalla on voinut tavata muita urheilijoita jalkoja uittamassa; muuten 8 asteisessa vedessä ei liiammin ole ruuhkaa ollut. Itsellä uima-allas oli yksi tärkeä kriteeri asuntoa valitessa, sillä 10 minuutin kylmähoito on erittäin tehokas tapa palauttaa jalkoja kovista treeneistä.

Peruskunnon vahvistaminen on ollut yksi pääteemoista syksyn aikana, ja nyt voin todeta, että siinä on edetty suunnitelmien mukaan. Eli pikkuhiljaa aletaan päästä kunnon treenin makuun 😉 Ei sillä, etteikö kympin vk tai tonnin vedot olisi ollut harjoittelua syksyn aikana, mutta on kiva päästä pitkästä aikaa omalle tasolle treeneissä ja huomata myös se, miten riittävä peruskestävyysharjoittelu on palauttanut palautumiskyvyn. Omalla tasolla se on tarkoittanut noin 100 kilometrin määrää kovilla viikoilla, jossa korvaavan harjoittelun määrä on vähentynyt koko ajan.

Plantaarifaskiitti on siis alkanut kestää yhä paremmin juoksua ja on ollut jo viikkoja, ettei se vaivaa lähes ollenkaan. Pohkeiden ja jalkapohjan lihasten kiristyessä se on ilmoittanut itsestään, ja erityisesti liukkaalla se on vaatinut teippaamista. Välillä teippiä on tarvittu myös täällä, kun osa teistä on kivisiä, ja pitkään jatkunut kuivuus on kovettanut niitä entisestään. Vaikka teippi yksin ei ole plantaarifaskiittia parantunut, se on ollut yksi syksyn tärkein varuste – taas kerran olen saanut huomata, että teippauksesta on todella hyötyä.

Teipin lisäksi Bion 3 Immune Restore -vitamiinavalmiste on pitänyt minut lenkillä koko syksyn; olen saanut olla terve jo yli 8 kuukautta, ja viime kerrasta onkin aikaa, kun olen pystynyt näin kauan välttämään flunssat ja kaikki sen yhteydessä tai jälkeen tulevat keuhkotaudit. Puuta pitänee kai tässä kohdin koputtaa, että jotta saisin pysyä terveenä mahdollisimman pitkään myös tänä vuonna.

Varsinaisiin uuden vuoden lupauksiin en usko, mutta uskon siihen, että voimme kehittyä ja kasvaa ihmisenä, ja ottaa uusia haasteita elämäämme. Muutokset eivät saa olla liian isoja, ja niiden pitää olla osa arvomaailmaamme, koska vain silloin voimme sitoutua noudattamaan niitä pidemmän aikaa. Lisäksi muutoksesta voi tulla rutiini vasta 6-8 viikon jälkeen, joten niin kauan sitä tulee toistaa. Näitä ajatuksia kirjoittaessa tulee mieleen Aki Hintsan kirja Voittamisen Anatomia, josta nämä ajatukset olen sisäistänyt ja monen nähnyt sitä näin uuden vuoden kynnyksellä myös lukevan, ja suosittelen kirjaa edelleen lämpimästi.

Vuonna 2018 aion itse olla enemmän läsnä arjessa, elää hetkessä ja mennä aiemmin nukkumaan. Uskon, että ne lisäävät taas hieman lisää onnellisuutta. Ja tottakai aion juosta ja treenata paljon, mutta se varmasti olikin jokaiselle tätä lukevalla itsestään selvää. 😉 Kivaa alkanutta vuotta!

Tässä kuva meidän "kotikadusta". Alue on aidattu pieni asuinalue, josta on lyhyt matka joka suuntaan, niin kentälle, kauppaan kuin suolajärvien rannalle juoksupoluille.

Terveiset radalta 8*300m vedoista 1 minuutin palautuksella - kivaa ja hapokasta!
Näiden tyttöjen kanssa treenileiri sujunut hyvin - juoksu kulkenut ja leirikommuunielämä maistunut.