Terveisiä Portugalista!

Leiri on alkanut hyvin, ja yli puolentoista vuoden tauon jälkeen on ollut ihanaa taas viettää leirielämää. Sannin kanssa on ollut ihanaa tehdä treenit yhdessä, ja harjoitusohjelmatkin ovat osittain menneet yhteen. Sanni on myös aivan huippukokki ja lähes joka päivä olen päässyt maistamaan joitakin uusia makuja. Leirielämässä huippua on myös yhteisen vapaa-ajan vietto, sillä aikaa yhteiselle oleskelulle on paljon enemmän kuin Suomessa. Syvällisiä ja vähän turhempiakin keskusteluja syntyy vain, kun on aikaa höpöttää lenkillä, kokatessa ja viimeisenä ennen nukkumaan menoa.

Uusi vuosi aloitettiin 2*2km/2min + 2*1km/3min vetoharjoituksella. Harjoitus juostiin porukalla ja se sujui hyvin. Kahden kilometrin vedot juostiin mäkisellä 2 kilometrin pätkällä ja niissä huomasi, että 3.50-kilometrivauhtiin sai tehdä paljon enemmän töitä kun radalla. Vedot kulkivat 7.40 ja 7.45. Kilometrin vedot sen sijaan kulkivat vielä vauhdikkaammin, sillä Portugalin 2 kilomerin suora tarjosi lentofiiliksen noiden maastoissa juostujen vetojen jälkeen. Matkassa oli mukana myös hieman myötätuulta ja tuntui, että ei tarvinnut kun antaa jalkojen rullata ja vedot kulkivat 3.33 ja 3.22. Treenin jälkeen halasimme Sannin kanssa ja totesimme, että tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja siitä tulee vielä parempi kuin kuluneesta vuodesta.

Uuden vuoden vaihtuessa on aina hyvä katsoa myös hieman taaksepäin, ja miettiä mennyttä vuotta. Viime vuosi oli yksi elämäni hienoimpia, kun sain olla osana Sam Houston State Universityn yleisurheilujoukkuetta. Eläminen ulkomailla opetti paljon muista ihmisistä ja kulttuureista, mutta se opetti myös paljon minusta itsestäni. Se oli myös löytöretki treenaamiseen suhteen ja opetti sen, millainen treeni sopii minulle.

Viimevuoden kohokohtana oli varmasti keskimatkojen viestin voitto helmikuussa hallissa, ja 1500 metrin ennätyksen juokseminen Eteläisen konferenssin mestaruuskisoissa toukokuussa. Kesän kilpailuiden alavireisyys ja loukkaantuminen kauden jälkeen eivät nostaneet mieltä, mutta toisaalta Suomeen paluussa oli paljon hyvää.  Ihana perhe ja ystävät olivat odottamassa, ja Suomessa moni asia oli niin hyvin, että tiesin, että sopeutuisin Suomessa elämiseen.

Tänään kaikki asiat ovat hyvin, ja pystyn juoksemaan terveillä jaloilla jopa sadan kilometrin viikkoja ja viettämää huoletonta leirielämää Portugalissa. Uskonkin, että tästä vuodesta tulee vielä entistä parempi. Aion tehdä siitä sellaisen. Seuraavan ajatuksen myötä haluankin toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta ja menestystä niin radalla, maastoissa kuin myös maantiellä!

” Älä vaan toivo parempaa uutta vuotta vaan tee siitä sellainen.”