Tasapainoa etsimässä

Syksyn harjoitukset ovat menneet pääosin hyvin, ja olen pysynyt terveenä. Monen asian yhdistäminen elämässä on kuitenkin aiheuttanut tasapainoilua koulun ja urheilun välillä. Välillä tuntuu, että vapaa-aikaa on jäänyt liian vähän, ja koko ajan on saanut olla tekemässä jotain. Valinta on osin ollut tietoinen, sillä halusin käydä syksyn aikana maisterivaiheen pakolliset ja paljon läsnäoloa vaativat kurssit. Keväällä en kuitenkaan samanlaista opiskelumäärää halua, ja niinpä asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen. Haluan juosta kovempaa kuin koskaan, mutta samalla haluan kuitenkin nauttia elämästäni tällä hetkellä. Sen takia pitää pohtia, mitkä asiat ovat niitä kaikkein tärkeimpiä juuri nyt.

Syksyn pitkäjänteisestä ja onnistuneesta työnteosta kertoo kuitenkin viime maanantaina juoksemani 4*1500 metrin harjoitus. Tarkoitus oli lähteä juoksemaan vedot 4.05-4.10 kilometrivauhdilla, mutta vedot kulkivat helposti selvästi kovempaa: 5.47, 5.41, 5.37 ja 5.24. Tuo vahva tunne jaksamisesta oli taas palannut, ja pystyin hallitsemaan vetoja ja tiesin jaksavani loppuun asti. Se oli juuri se tunne, joka kesällä oli kadoksissa heikentyneen kestävyyden takia. Treenin jälkeen tajusin, että vaikka olin juossut syksyn ajan vauhtikestävyysharjoitukset hyvin maltillista vauhtia, se oli auttanut luomaan kestävyyspohjan, joka mahdollisti tämän harjoituksen juoksemisen niin helposti.

Vetojen jälkeen pohkeeni kipeytyivät kuitenkin voimakkaasti - 6 kilometriä päkiällä oli liian kova hyppäys koko jalalla juostuista vauhtikestävyysharjoituksista. Sen pakotti tekemään osan viikon harjoituksista pyörällä tai cross trainerilla ja lisäksi keskittymään pohkeiden lihashuoltoon kaikkien treenien välissä. Pohkeiden kipeys sai minut taas miettimään, että olinko taas innostunut liikaa vetoharjoituksessa vai olisivatko pohkeeni kipeytyneet, vaikka vauhti olisi ollut hieman hitaampi.

Toisaalta kuitenkin ymmärsin, että muutamien harjoitusten teko pyörällä tai cross trainerilla ei kadottaisi kuntoani tai tekisi harjoitusviikostani yhtään sen huonompaa. Tärkeintä oli kuitenkin se, että saisin lähteä Portugalin harjoitusleirille terveillä jaloilla tulevana viikonloppuna, ja pystyisin siellä harjoittelemaan täysipainoisesti.

Odotan leiriä innolla, sillä siellä koen, että elämäni on täysin balansissa ja saan tehdä siellä juuri sitä mitä haluan: juosta, nukkua, syödä ja unohtaa kaiken muun. Lisäksi harjoitusseura tulee olemaan erinomaista, kun pääsen Klemelän Sannin sparrattavaksi. Ruokailukaan tuskin jää heikolle, sillä Sanni tulevana kotitalousopettajana osaa kokata lähes mitä vaan. Ainoa, mikä jää arvoitukseksi, on sää, mutta todennäköisesti sekin voittaa Suomen harmauden ja vesisateen.

Nyt on kuitenkin aika lopettaa hetkeksi kiire ja juoksu, ja hiljentyä viettämään Joulua. Oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille!

Kuva Portugalin leiriltä keväällä 2012. Kuvassa Kaisa, Nina ja minä Atlantin rannalla juoksemassa.