Taistelua väsymystä vastaan: Vatteet vähenee ja vauhti paranee

Ensimmäinen kilpailu ei sujunut oikein mitenkään. Jalat tunutivat hyvältä, mutta aikaero painoi ja maailman toisella puolella kilpaileminen lievästi sanottuna jännitti. Valmentaja sanoi, että älä ajattele liikaa, vaan juokse vaan 8 kierrosta niin kovaa kuin jaksat. Mutta se oli helpommin sanottu kun tehty.

Veryttely sateisessa ja kostessa ilmassa tunuti hyvältä, ja ihmettelin miten ulkoilma voi olla lämpöisempää kuin halli-ilma ja ja miten hallikisoihin voi verytellä T-paidassa. No täällä Texasissa voi. Mutta sitten kun siirryttiin veryttelyhallista kilpailupaikalle (noin muuta minuutti ennen starttia) tuntui etten pysty edes nielaisemaan ja se todella häiritsi keskittymistä kilpailuun. Pelkäsin, että saan jonkinlaisen astmakohtauksen kisassa, koska ilma oli paljon kuivempaa kuin Suomen sisähallissa, mikä varmasti johtui siitä, että Suomessa on lämmitys hallissa, kun taas täällä Texasissa on ilmastointi joka paikassa, myös sisähallissa. No juoksu oli muutenkin vähän unista ja tuntui ettei saanut yhtään irti. Lopputuloksena erän 5. sija ja aika 5.22.

No se lauantai-ilta meni miettiessä syntyjä syviä, mutta jo sunnuntain pitkän jälkeen tuntui paremmalta. Tiistaina oli seuraava kova harjoitus, 2*(2*1000 m + 400m), ja se meni jo paremmin, vaikka sää oli todella kylmä ja tuulinen. (Aamutreenitkin oli peruttu huono sään takia, tai ei niitä ollut peruttu, mutta paikalla ilmeistyi vain 2 eurooppalaista ja yksi jenkki, ja valmentaja sanoi, että voitte juosta myöhemmin harjoituksen tai olla juoksematta, ettette tule kipeäksi. No olihan se sää huono: tuulinen, kylmä ja sateinen, mutta mä päätin kuitenkin mennä juoksemaan vähän, kun kerran oli kuudelta joutunut heräämään. Eikä se sää nyt niin huono ollut, kun vertaa millaisissa oloissa Suomessa on tottunut juoksemaan.) Mutta osa porukasta juoksi tiistainkin iltapäiväharjoituksen sortseissa ja topissa, vaikka sää tosiaan oli kylmä, ja itse päätin juosta pitkillä housuilla ja paidalla, etten tulisi kipeäksi.

Torstaina oli vuorossa hieman kevyempi kova harjoitus, 8*1min kovaa, 1min hiljaa. Harjoitus juostiin yhdessä läheisessä naapurustossa, ja tuo naapurusto muistuttaa minua aina Suomen kesästä, koska aurinko laskee siellä kauniisti puiden väliin harjoituksen aikanamme ja siellä usein tarkenee juosta T-paidalla ja sortseilla. Treeni kulki aika hyvin, kovat osuudet meni 4 min vauhtia tai alle ja palautusjuoksu noin 4.30 vauhtia. Ei mikään turhan kova treeniä, mutta hyvä vauhtikestävyysharjoitus.

Tänään vuorossa oli sitten viikon toinen pääharjoitusksista, mäkivedot. Mailereista muut paitsi minä ja Clint olivat kilpailemassa, joten juoksimme sen yhdessä. Sää oli tänään ensimmäistä kertaa viikkoon lämmin ja aurinkoinen, ja tarkeni juosta ihan pikkutopissa ja sortseissa (ja saada myös ensimmäiset rusketusrajat, hah!). Treeninä oli siis 6*250m ylämäkeen hölkkäpalautuksella. Mäki oli tasaisesti nouseva, mutta ei kuitenkaan liian jyrkkä. Harjoitus oli aika kova, koska Suomessa en päässyt joulun aikana tekemään mäkiharjoituksia, ja 250m vedot ylämäkeen tuntuivat paljon kovemmilta kuin 200 m vedot. Viimeinen 50m siis todella tuntui. Lisäksi mäkivedot jostain syystä ahdistavat eniten, joten vimeisen vedon jälkeen keuhkoissa tuntui pahalta.

Kaiken kaikkiaan treeni sujui kuitenkin hyvin toinen toisiamme tsempaten, ja saimme juostua 1500m ylämäkeen vauhdikkaasti. Olimme taas yhden harjoituksen valmiimpia kilpailemaan viikon päästä hallissa.