H-hetki lähestyy

Kilpaurheilu on aika ihmeellistä, koska siinä mikään ei usein mene niin kuin odottaa. Ehkä juuri se tekee siitä niin mielenkiintoista ja koukuttavaa. Useat rutiinit vievät kilpailijaa kohti h-hetkeä ja urheilija on valmis tekemään nuo samat rutiinit päivästä toiseen, jotta joku kerta tulisi se päivä, jolloin kaikki loksahtaa kohdalleen.

Tänään on taas yksi niistä päivistä. Aamulenkki on tehty, aamupuuro on syöty ja kohta on lyhyiden päiväunien aika. Illalla on siis vuorosta yksi keskikesän kohokohdista, kestävyyskarnevaalit Jämsässä. Kisat ovat perinteisesti olleet tasokkaat ja onnistuneet, sillä juoksijat jaetaan tilastoaikojen perustella oman tasoisiin eriin.

Kisavalmistautuminen ei alkanut vaan tänä aamuna, vaan tietenkin kaikki viikon harjoitukset ja arkielämä ovat tähdänneet siihen, ja lisäksi tulin torstai-iltana mökille Jyväskylään valmistautumaan tähän kisaan. Olimme täällä valmistautumassa myös Juhannuskioihin Sannin ja Kipan kanssa ja huomasimme sen toimivaksi konstiksi – Välillä oli ihanaa päästä pois kaupungin hälinästä ja kiireestä.

Maalla on mukavaa ja jopa nukuttaakin paremmin!

Yhdysvalloissa huomasin sen, mikä merkitys pienillä asioilla oli kisaan valmistautumisessa henkisesti.Lähes aina matkustimme kisapaikalle päivää ennen, ja viimeistään silloin arkihuolet saattoi unohtaa.Toisaalta myös ihmiset ympärillä auttoivat valmistautumaan, sillä kun näin kuinka innoissaan valmentajat, apuvalmentajat ja huoltajatkin olivat kisoista, ei tuo innostus voinut olla tarttumatta.Lisäksi joukkueena urheileminen toi lisätsemppiä päivään, koska jokaisen suoritus oli merkityksellinen,sillä tavoitteena oli menestyä myös joukkueena kaikista tärkeimmissä kisoissa.

Ja vaikka näitä kaikkia asioita ei voi täysin soveltaa Suomessa, voi niistä löytää itselleen sopivimmat kokeilemalla eri valmistautumisvaihtoehtoja. Suomessa ei ole ehkä myöskään samanlaista joukkueaspektia, mutta toisaalta Turun Urheiluliitossa juostessani olen päässyt kokemaan jotain samantapaista. Esimerkiksi viikon päästä olevat SM-viestit ovat juuri tuollainen yhteinen tavoite.

Vähän samanlainen fiilis tuli myös tämän viikon Paavo Nurmi Gameseissa. Kaikki parhaimmat juoksukaverini olivat kokoontuneet Urheilupuistoon joko radalle tai radan sivuun kannustamaan. Tuntui, että koko juoksuperhe oli kokoontunut sinne. Lisäksi yli 10 000 katsojaa oli tullut seuraamaan näitä kisoja, ja täysi stadion varmisti sen, että kisatunnelma oli katossa.

Alkukesän kisat 4.51/2.22 olivat pahan allergiakevään jälkeen ok-avaus tähän kesään, mutta ne ajat eivät tietenkään riitä muuta kuin rikottavaksi. Tänään onkin hyvä mahdollisuus päästä juoksemaan vauhdikas 1500m kisa, kun pääsin mukaan 1500m kuumimpaan erään. Jenkkiyliopistoni päävalmentajan sanoin:

“You just go there and compete, compete and compete and good things will happen.”

Kaisan kanssa Paavo Nurmi Gameseissa.