tiistai 8. heinäkuuta 2014

There is a good pay-off in hard work

Viime viikolla mietin, miten ihana on ollut päästä kilpailemaan terveenä tänä kesänä. Olen nauttinut siitä ja aion nauttia koko kesän. Kisatuloksetkin ovat pikkuhiljaa alkaneet paranemaan, ja 1500m kulki Jämsässä pari sekuntia kovemmin kuin kauden avauskisassa.

Monena kesänä en ole päässyt kilpailemaan täysin siemauksin, vaikka harjoituskausi on sujunut lähes ongelmitta ja kesäksi olen etsinyt kesätyön, jonka ohella pystyisin panostamaan urheiluun. Sitten on tullu keuhkokuume, mykoplasma, allergia, ylikunto tai jalkavamma. Moni kesä on jäänyt siihen.

Viikonlopun SM-viestit täyttivät kuitenkin yhden tämän kesän tavoitteistani ja kertoivat, että oikeita asioita on tehty harjoituskaudella. Pääsin mukaan Turun Urheiluliiton SM-viestijoukkueeseen ja juoksimme pronssia. Palkintokorokkeelle noustessa fiilis oli mielettömän onnellinen, ja kaikki pettymykset unohtuivat siinä hetkessä. Kovassa paikassa olin onnistunut juoksemaan elämäni kovimman kasin (2.18), ja se sai hymyn nousemaan korvin.

Tämä suoritus ei kuitenkaan tullut yksin, sillä kyseessä oli viestikilpailu. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että minut valittiin Turun Urheiluliiton ykkösjoukkueeseen, ja pääsin mukaan kovatasoiseen joukkueeseemme. Kun vuosi sitten vaihdoin seuraa, tavoitteenani oli päästä juoksemaan juuri tässä viestissä. Joukkuekisat olivat yksilöurheilun suola.

Naisten 4*800m viestissä minut valittiin ensimmäisen osuuden juoksijaksi. Lähdin kovaa kärjen perään, ja ensimmäinen kierros kulki 67 sekuntiin. Toisella kierroksella pystyin edellisiä kisoja paremmin pitämään vauhtia ja loppusuorallakin irtosi jonkunlainen kiri. Annoin kapulan Aino Paunoselle, joka lähti aina niin kevyen näköisellä askeleella viemään kapulaa. Sen jälkeen vuorossa oli Tiia Taipale, joka pääsi Helsingin rouvajoukkueen kovaan beesiin. Viimeisenä vuorossa oli Johanna Matintalo, joka lähti kiidättämään kapulaa IK Falkenin ja HKV:n perässä. Tässä vaiheessa edellä mainitut kärkijoukkueet olivat kuitenkin selvästi karussa, ja näin Johannan tehtäväksi muodostui kolmannen sijan varmistaminen. Vaikka hopea oli tähtäimessä, pronssikin kirkastui kisan jälkeen, sillä SM-mitali on aina arvokas, ja tänä vuonna se tuli harvinaisen kovassa seurassa - yhteensä 15 joukkuetta asettui kasin lähtöviivalle. Ja jäipähän jotain hampaankoloon myös ensi vuotta varten.

Sm-viestit olivat kilpailukauden yksi tavoite, mutta kausi jatkuu pienen harjoituskauden jälkeen 1500m Kalevan Kisa-rajan metsästyksellä. Sm-viestit antoivat taas hivenen lisää itseluottamusta ja niinpä loppukesäkin on tarkoitus nauttia kilpailemisesta, sillä sanotaahan kilpailujen olevan paras palkinto kovasta harjoittelusta.



4*800m viestin palkintojenjako.

4*800m viestin pronssinaiset: vasemmalta Johanna, Tiia, Aino ja mä.

Kuten kuvakin kertoo, kisaviikonloppu oli myös hauskanpitoa ja yhdessä oloa. Kuvassa joukkueemme ja kestävyysihme Suvi Miettinen. 

Voin kertoa, että maistuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti