Portugalin leiri huipentui Faron katujuoksuun. Silloin, kun
ei kuule omia ajatuksiaankaan lähdössä, tietää, että tunnelma on huikea. Lähtöalue
oli täynnä eri-ikäisiä juoksijoita aivan pikkulapsista veteraaneihin ja paikallinen
musiikki pauhasi. Juuri ennen lähtöä aurinko laski horisonttiin ja
paikalliset kerääntyivät kisan loppupuolella olevalle ostoskadulle
kannustamaan.
5,2 kilometrin kisa juostiin kahtena reilun kahden
kilometrin lenkkinä ja tämän lisäksi alussa oli 400m lenkki lähtöalueella. Lähdin
juoksemaan toisen pääjoukon mukaan ja ensimmäisen kierroksen kohdalla juoksu
tuntui vielä melko helpolta. Toisella kierroksella lenkin takaosassa olevassa
pitkässä mäessä alkoi happo painaa ja sain todenteolla tehdä töitä seuratakseni kahta edessä olevaa tyttöä. Viimeinen kilometri oli laskua ja vaikka kuinka rullasin ja
yritin hakea rytmiä, tytöt pysyivät tiukasti edessäni. Sitä mailerille
tyypillistä kirivaihdetta ei täysin löytynyt, ja maaliin tulin seitsemäntenä.
Keskivauhtini oli 3:45 ja saatoin olla tyytyväinen. Kahden viikon leirin
jälkeen se oli kelpo suoritus. Tunnelma oli muutenkin huikea, ja vaihteleva reitti
keskellä kaupunkia tarjosi unohtumattoman kokemuksen – näitä tarvittiin lisää
välipalaksi harjoitusten lomassa! Merkkasin Aurjoen Yöjuoksun heti kalenteriini
– 23.4.16 oli tarjolla samanlaista menoa myös Aurajoen rannalla.
Suomeen palattuani kaiken oli tarkoitus olla valmista hallikisoihin.
Muutama kovempi treeni hallissa ja sitten kisaamaan. Yhden kisan ehdinkin
juosta – 800m Tampereella. Kisasta ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin ”ei mihkään”.
Tuntui kuin olisin ollut vitosen rytmissä edelleen, mutta nyt kierroksia oli
vain viisi kertaa vähemmän.
Tottakai oli selvää, että kestävyyspainotteisen treenin
jälkeen en odottanut ihmeitä 800m kisasta, mutta odotin sen kulkevan kovempaa
kuin 2.29. Sen jälkeen juoksin vielä syksyn parhaan 5*1000m vetotreenin, mutta
sen jälkeen henki ei enää kulkenut ja tulin kipeäksi.
Tämä viikko on mennyt levätessä ja syitä pohtiessa: Oliko flunssa
sittenkin elimistön merkki siitä, että nyt pitää levätä? Onko kyseessä ylikunto
vai vain ylikuormitusta? Kuinka pitkällä ajalla palautumista oli ollut vähemmän
kuin harjoittelua?
Paljon harjoitellessa raja on hiuksen hieno. Tarvitaan
harjoitteita, jotka kuormittavat elimistöä, jotta kehitystä tapahtuu.
Vastapainoksi tarvitaa helppoja harjoituksia, jotta näistä kovista treeneistä
palaudutaan sopivasti. Tämän tasapainon löytäminen on joskus aikamoista tasapainoilua.
Mutta sillon kun ollaan siellä aluella, missä kehitytään, se näyttää ja tuntuu tältä:
Camillan kanssa valmistautumassa kisaan. Numero saatu ja lähtöpaikka selvinny; joten eiköhän niillä tiedoilla pärjää kisassa (vaikka reitti oli tässä kohdin vielä hyvinkin epäselvä). |
Lähtö- ja maalisuora, joka täyttyi kannustajista, vanhemmista ja huoltajista. |
Camilla lähti kisan kärkeen ja itse lähdin toiseen pääjoukkoon juoksemaan. |
Tällä ostoskadulla käytiin viimeiset taistelut ennen maalisuoraa, joka alemmassa kuvassa avautuu. |
Turkulaisedustus oli hyvää: Matti ja Maunu juoksivat hienosti, ja lisäksi Kenedy kävi vielä hakemassa palkintorahat kotiin ollen kisan kolmas. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti