Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin kävi myös aika nopeasti täällä Yhdysvalloissa juoksentelulle. Ensimmäisistä kovista harjoituksista pehmeällä ärtynyt nivunen kipeytyi jo ennen ensimmäistä kisaa ja kisan jälkeen päätin sitten levätä ja saada jalan kuntoon.
Oikean jalan lähentäjälihas ärtyi todennäköisestä melko pehmeällä hiekkatiellä tehdyistä muutamista kovista harjoituksista ja sen jälkeen kun jatkoin juoksemista se muuttui tulehdukseksi lähentäjälihaksen ja nivusen kiinnityskohdassa. Olin ehkä liian innoissani tästä kaikesta enkä ymmärtänyt, että tuo pieni kipu lähentäjälihaksessa voisi muuttua tulehdukseksi ja estää harjoittelun. Toisena syynä vammaan saattoi olla pakaralihasten kireys, joka tuntui jo loppukesän kisoissa Suomessa.
Kolmantena ja varmasti suurimpana syynä oli tottumattomuus täällä harjoitteluun ja erityisesti noihin pehmeällä alustalla tehtyihin koviin harjoituksiin. Täällä harjoittelun intensiteetti on kovempi ja täällä harjoitellaan kovempaa, ja vaikka nyt olenkin loukkaantuneena, täytyy sanoa että tykkään tuosta tyylistä harjoitella. Erityisesti tykkään siitä, että täällä lähdetään ennakkoluulottomammin tekemään kovia ja pitkiä harjoituksia. Uskon, että ainakin kohdallani se tuo uskallusta ja kovuutta kisoihin, joka on hyvinkin tervetullutta. Kärsittyäni vammoista ja rasitusastmasta huomaan, että tuo kova yrittäminen ja "täysillä tekeminen" on ainakin henkisellä puolella monesti jäänyt sen varjoon, kun on miettinyt jalkojen kestävyyttä ja astmaa.
Ja vaikka nyt en pysty juoksemaan, ajatukset on suunnattu jo selvästi eteenpäin, kuten varmasti edellisestä kappaleesta huomaa. Se on parhaita tapoja selvitä tästä vammasta yli. Ja kuten yksi meidän joukkuelainen sanoi "Johanna on nyt lomalla", kun toinen joukkuetoverini kysyi miksen tule punttitreeniin. Vastasin tietenkin tälle joukkuetoverilleni, että olen loukkaantunut, en voi tulla. Mutta jälkeenpäin mietin tuota kommenttia ja mietin, että minun pitää löytää tuo sama positiivisuus, ja koittaa ajatella, että olen ikään kuin lomalla, kun en pysty juoksemaan. Ja täällähän sää on mitä parhain myös siihenkin!
Nyt olen levännyt melkein viikon lukuun ottamatta muutamia korvaavia harjoituksia ja lepoa on tiedossa ainakin ensi viikon alkupuolelle. Tänään oli tämän viikon "kielikoe" (viime viikolla se oli improvisaatiopuheen pitäminen luokan edessä), ja se auttoi näkemään tämän loukkaantumisen positiivisemmin. Tänään olin siis fysioterapeutti ja kiropraktikko Dr. Pruskin luona, joka osasi kertoa, mistä vammasta oli kyse ja miten se saataisiin paranemaan. Kyseistä käyntiä saattoi verrata kielikokeeseen, sillä jouduin etsimään ja opettelemaan sanoja, jotta osaisin selittää asian nopeasti ja sujuvasti. Täällä tuo nopeus on valttia myös puhumisessa.
Mutta tästäkin kielikokeesta selvisin hyvin arvosanoin, koska olin tosiaan valmistautunut ja opetellut jänteitä ja lihaksia vähän ulkoa. Tämä Dr. Puski hoiti minua vain vähän aikaa, mutta hän antoi selkeät ohjeet normaalille fysioterapeutille, mitä tehdä. (Sinänsä oli hassua, miten byrokraattista toiminta oli. Ensimmäinen nainen otti minut vastaan ja täytin useat eri lommakkeet, seuraava haastatteli, ja sen jälkeen tuli fyssari, joka teki erilaisia testejä ja käytännön työn, ja vasta tämän jälkeen tämä guru, joka teki lisää testejä ja analysoi, mistä on kyse. Mutta eihän sillä ole väljä onko byrokraattista vai ei, kunhan homma toimii - ja hyvin se loppujen lopuksi toimi!)
Sain siis oikeaan lähentäjälihakseen ja pakaraankin sähkö- ja ultraäänihoitoa, sekä infrapunahoitoa tarkasti mietittyihin paikkoihin. Näiden tarkoituksena on viedä tulehdus pois nopeammin lähentäjälihaksen ja nivusen kiinnityskohdasta. Lisäksi sain kotihoito-ohjeet ja kolme hoitokertaa seuraavalla viikolle.
Lähtiessäni fyssarilta olin iloinen ja helpottunut, kun tiesin mistä on kyse. Ja tämä hoitohenkilökunta otti tosissaan asiakseen hoitaa jalan kuntoon (se kun ei ole täällä niin yleistä, vaan asiat tehdään välillä vähän niinkuin sinnepäin - ja se sotii niin ajatusmaailmaani vastaan). Niinpä tullessani fyssarilta meninkin kylmäaltaseen radan varrelle katseleen, jos sitä joku päivä vielä pääsis sinne kirmailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti