Nyt reilun viikon treenattuani huomaan, että myös elimistö alkaa sopeutua tähän lämpöön ja treenit kulkea paremmin. Olen myös huomannut sen, että täällä elimistö lämpenee paljon nopeammin, eikä tarvitse niin pitkää veryttelyä ennen koviakaan treenejä. Toisaalta sitten tuntuu, että elimistö myös väsyy nopeammin kun on niin lämmintä.
Olen mukana yliopistoni, Sam Houston State Universityn, yleisurheilujoukkueessa. Keskimatkojemme tiimi on aivan huippu ja sieltä olen saanut monta hyvää uutta kaveria. Aloitamme päivän aamutreeneillä 6.30 ja silloin teemme myös päivän kovimman harjoituksen. On ollut vähän tottumista, kun veryttely aloitetaan heti reippaalla viiden minuutin vauhdilla, ja itse olen tottunut Suomessa tekemään vain aamulenkkejä siihen aikaa tai yleensä vielä vähän myöhemmin. Aamulla täällä on kuitenkin hyvät olosuhteet juosta ja treenin jälkeen on hyvä fiilis, kun vilkaisee kelloa 7.45 ja tajuaa, että päivän kovin treeni on takana.
Kuten jo kerroin, täällä veryttelyvauhti on kova, mutta "yhdysvaltalainen pikaruokakulttuuri" näkyy myös treenien pituudessa. Täällä tehdään enemmän harjoituskertoja, mutta toisaalta nämä harjoitukset ovat kestoltaan yleensä maksimissaan puolitoista tuntia, vain pitkä lenkki sunnuntaisin on sitä pidempi. Ja se juostaan 6.30 alkaen.
Vaikka olen täällä oloni aikana huomannut monta asiaa, jotka ovat paremmin Suomessa ja osittain myös suomalaisessa urheilukulttuurissa (kuten miksi kampukselle ei ole tehty vaikka puolentoista kilometrin hiekkatielenkkiä, vaan meidän pitää ainakin toisena päivän harjoituksista mennä autolla noin 10 km, jotta pääsemme pehmeälle alustalle juoksemaan), täytyy sanoa, että juoksujoukkueessa harjoittelu, ja se tuki ja kannustus mitä siitä saa, on aivan uskomaton. Kaikki joukkuelaiset ovat ottaneet minut avosylin vastaan ja ovat ottaneet minut joukkueen jäseneksi ja ystäväksikin. Aamuisin on myös kiva herätä, kun tietää, että kaikki muutkin "joutuvat" heräämään samaan aikaan ja yhdessä teemme tästä treenistä onnistuneen. Itseäni on myös vähän hymyilyttänyt, kun olen nähnyt myös muiden lajien, kuten baseballin ja amerikkalaisen, pelaajien heräävän samaan aikaan ja kömpivän unisen näköisenä stadionille aamuharjoituksiin (Jes, hekin joutuvat heräämään samaan aikaan!).
Lopuksi täytyy sanoa, että en tullut tänne vertaamaan suomalaista ja yhdysvaltalaista yleisurheilukulttuuria, vaan oppimaan, miten täällä treenataan, ja mitä hyviä käytäntöjä voin ottaa omakseni. Koitan siis noudattaa ohjetta " maassa maan tavalla", ja nauttia tästä kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti