Bostonin maratoniskut jarkyttivat koko maailmaa, terrorstit olivat taas kerran osanneet tehda iskuistaan ihmiskuntaa ravistelevan - en tieda mitaan pahempaa, kuin vieda jalat juoksijlta tai saada hanet vammautumaan loppuiakseen. Siella juoksemassa olisin voinut olla mina tai joku hyvista ystavistani. En voi muuta kuin hiljentya ja toivottaa voimia kaikille noille juoksijoille, jotka loukkaantuivat tai kuolivat pommiskuissa seka kaikille heidan lahiomaisilleen.
---
Jos kaikki menisi harjoittelussa aina suunnitelmien mukaan, elama olisi liian helppoa. Enka nyt viittaa Bostonin tragediaan vaan ihan omaan henkilokohtaiseen harjoitteluuni. Olen nyt juossut 3 kilpailua, ja tulokset eivat ole olleet yhdessakaan kisassa harjoitusvauhtien mukaisia. Niinpa isani, joka on myos Suomessa henkilokohtainen valmentajani, alkoi tarkkasilmaiseni epailla, etta jotain on nyt vinossa.
Todennakoisesti kyseessa on hermolihasjarjestelman ylikuormitustila, silla vetoharjoitukset kulkee, mutta yksittaiset pitkat taysvauhtiset vedot eli kilpailusuoritukset eivat ole samalla tosalla. Niissa nakyy muutaman prosentin lasku suorituskyvyssa, ja 800m:lle ja 1500m:lle se tarkoittaa muutamia sekuntia, jotka vievat parhaan suorituskyvyn kilpailutilanteessa.
Niinpa tama viikko menee hyvin kevyella harjoittelulla, ja puntti-, nopeus- ja vetoharjoituksista on luovuttu. Lisaksi olin laakarissa tarkastamassa astman ja allergian tilanteen, ja sain 6 paivan kuurin laakkeita, joiden pitaisi rauhoittaa allergia ja saada myos keuhkoissa oleva vahainen limaisuus lahtemaan.
Toivottvasti mistaan vakavasta ylikunnosta ja ylikuormituksesta ei ole kyse, koska vetoharjoitukset ovat kulkeneet ja lahes mitaan normaaliin ylikuntoon viittaavia oireita ei ole ollut. Nyt kuitenkin huomaan, etta olen ollut ehka hieman tavallista vasyneempi, mielialat ovat voineet vaihdella ja valilla on tuntunut, etta eivatko nuo kouluhommat lopu koskaan.
Taustalla on siis varmasti monta syyta, ja yhdessa ne ovat aiheuttaneet ylikuormitusta. Muun muassa koulunkaynti on taalla erinlaista, 16 viikon jakso verratuna kahteen kuuden viikon jaksoon ja koeviikkoihin on kuormittanut eritavalla kuin huomattvasti vapaampi ja teoreettisempi opiskelu Turun kauppakorkeakoulussa.
Talla hetkella tunnen oloni pettyneeksi, silla kevat on ollut minulle usein vaikeaa aikaa. Ylikunto, allergiat, astma ja vammautumiset ovat pilanneet niin monta kesaani. Toisaalta kuitenkin ennen tata takapakkia olen saanut harjoitella terveempana kuin koskaan ilman ainuttakaan sairaspaivaa lokakuusta lahtien. Niinpa koitan ottaa nyt iisista, ja toivon, etta paasen laittamaan upouudet piikkarini pian jalkaan. Ja jos jollakin teista on kokemuksia hermostollisesta ylikunnosta, otan mielellani vastaan vinkkeja siita, etta kuinka kauan palautuminen vei ja mihin asioihin kiinnitit huomiota harjoittelussa ylikuormituksen jalkeen?
Ps. Pahoitteluni siita, etta kirjoitan tata blogia koulun koneella ja suomalaiset kirjaimet puuttuvat. Lisaksi halusin mainta, etta alla olevasta linkista loytyy haastattelu vaihto-oppilasvuodesta ja urheilustani taalla Sam Houston State Univerity:ssa. Etusivun linkista paasee tarinaan otiskkoa "Going the Distance" klikkaamalla.
http://www.shsu.edu/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti